Jane Manning
Jane Marian Manning OBE (20. syyskuuta 1938 Norwich – 31. maaliskuuta 2021) oli brittiläinen ooppera- ja konserttilaulaja. Hän oli äänialaltaan sopraano. Manning oli merkittävä aikansa klassisen musiikin edistäjä 1960-luvun puolestavälistä lähtien. Hän esiintyi oman arvionsa mukaan noin 350 uuden teoksen kantaesityksissä. Lisäksi hän tuli tunnetuksi muun muassa Arnold Schönbergin Pierrot Lunairen tulkinnoista; hän esitti teoksen yli sata kertaa eri puolilla maailmaa.[1]
Manning syntyi Gerald Manningin ja tämän vaimon Lilyn (o.s. Thompson) tyttärenä. Hän opiskeli Lontoon Royal Academy of Musicissa vuoteen 1958 ja jatkoi opintojaan Sveitsissä. Hän palasi vielä Lontooseen opiskelemaan Frederick Jacksonin ja Yvonne Rodd-Marlingin johdolla. Manning aloitti ammattimaisen uransa pitämällä vuonna 1964 Lontoossa konsertin, jonka ohjelmisto koostui Anton Webernin, Luigi Dallapiccola}n ja Olivier Messiaenin teoksista. Myöhemmin hän muun muassa loi Maxin roolin Oliver Knussenin oopperassa Where the Wild Things Are vuonna 1980. Manning kantaesitti myös John Cagen Europera III:n vuonna 1990 ja esitti sitä sittemmin ympäri Eurooppaa. Vuonna 1979 hän kantaesitti Judith Weirin yhden naisen oopperan King Harald's Saga, joka kattaa kymmenen minuutin sisällä kahdeksan roolia.[1]
Manning levytti teoksia muiden muassa Olivier Messiaenilta, Eric Satielta, Alban Bergiltä, Luigi Dallapiccolalta, György Ligetiltä ja Arnold Schönbergiltä. Pierrot Lunairen hän levytti kolmesti, muun muassa Simon Rattlen johtaman Nash Ensemblen kanssa vuonna 1984. Manning tulkitsi Pierrot Lunairen BBC:n lähetyksessä vuonna 1965 ja piti vuonna 1966 ensimmäisen BBC:lla lähetetyn resitaalinsa; tuolloin ohjelmisto koostui Peter Warlockin lauluista. Sittemmin Manning esiintyi radiossa usein ohjelmistolla, joka kattoi musiikkia perinteisestä moderniin ja kevyeenkin musiikkiin.[1]
Manning oli vuodesta 1966 kuolemaansa naimisissa säveltäjä Anthony Paynen kanssa. Pariskunta saattoi vuonna 1988 yhteen Jane's Minstrels -nykymusiikkikokoonpanon. Yhtyeen ohjelmistossa olivat edustettuina muun muassa Pierrot Lunaire ja sen innoittamat teokset, joita olivat säveltäneet muiden muassa William Walton ja Peter Maxwell Davies. Jane's Minstrels myös kantaesitti ja levytti teoksia muiden muassa Judith Weiriltä, Anthony Paynelta, Elisabeth Lutyensiltä, Brian Eliakselta, James MacMillanilta, Colin Matthewsilta ja Matthew Kingiltä. Vaikka kokoonpano keskittyi ennen kaikkea aikansa musiikkiin, se tulkitsi myös esimerkiksi Henry Purcellin, Edward Elgarin, Frank Bridgen ja Percy Graingerin teoksia. Myös Manning itse lauloi modernin ohjelmiston lisäksi muun muassa Johann Sebastian Bachin ja Georg Friedrich Händelin teoksia. Hän myös tulkitsi nimiroolin Jean-Baptiste Lullyn Armidessa West Australian Operan kanssa, Fiordiligin roolin Wolfgang Amadeus Mozartin Così fan tuttessa, Anna I:n roolin Kurt Weillin teoksessa Seitsemän kuolemansyntiä ja Governessin roolin Benjamin Brittenin Ruuvikierteessä (Wexford Festival Opera, 1976).[1]
Manning matkusti pitkin maailmaa opettamassa laulua. Hän toimi Society for the Promotion of New Musicin varapuheenjohtajana. Manning julkaisi teokset New Vocal Repertory (osat I ja II, 1986 ja 1988) ja Vocal Repertoire for the Twenty-First Century (kaksi osaa, 2020). Hänelle myönnettiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan upseerin arvo vuonna 1990.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
