Alban Berg

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Alban Maria Johannes Berg (9. helmikuuta 188524. joulukuuta 1935) oli itävaltalainen klassisen musiikin säveltäjä. Hän kuului niin sanottuun toiseen Wienin koulukuntaan, johon kuuluivat Bergin lisäksi tärkeimpinä jäseninä Arnold Schönberg sekä Anton Webern.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alban Berg syntyi Wienissä 9. helmikuuta 1885 keskiluokkaiseen perheeseen. Nuorempana häntä kiinnosti enemmänkin kirjallisuus, mutta 15-vuotiaana Berg alkoi säveltää, ilman mitään muodollista koulutusta. Tultuaan ylioppilaaksi vuonna 1904 hän oli jo ehtinyt säveltää noin kahdeksankymmentä laulua.

Bergin veli Charly oli näyttänyt tämän lauluja Schönbergille syksyllä 1904. Schönberg havaitsi välittömästi Bergin lahjakkuuden ja kutsuikin hänet oppilaakseen. Schönbergistä tuli Bergin ainut musiikinopettaja. Lisäksi Berg tutustui Schönbergin muihin oppilaisiin, joista Anton Webern tuli Bergille tärkeäksi ystäväksi. Opintojensa alkupuolella Berg sävelsi lauluja, joita hän julkaisi myöhemmin. Pianosonaatti (op. 1) valmistui vuonna 1908, jousikvartetto vuonna 1910. Schönbergin sävellysopissa vietetyt kuutisen vuotta olivat ohi.

Vuonna 1911 Berg meni naimisiin itävaltalaisen upseerin tyttären Helene Nahowskin kanssa. Samalla hän tutustui Wienin taiteilijapiireihin, omaksui edistyksellisen asenteen ja kritisoi Wienin konservatiivista ilmapiiriä. Vuonna 1912 valmistui laulusarja Altenberg-laulut. Se sai osittaisen kantaesityksen maaliskuussa 1913 Wienissä pidetyssä konsertissa, jossa esitettiin Schönbergin ja hänen oppilaidensa sävellyksiä. Konsertti oli skandaali, poliiseja tarvittiin rauhoittamaan yleisöä.

Berg näki vuonna 1914 Georg Büchnerin näytelmän Woyzeck, joka vaikutti häneen syvästi. Berg alkoikin heti luonnostella oopperaa, josta oli tuleva hänen läpimurtoteoksena. Armeijaan kutsu vuonna 1915 ja teoksen Drei Orchesterstücke viimeistely veivät kuitenkin hänen aikaansa oopperalta. Berg joutui palvelemaan sodan loppuun saakka ja pystyi vasta sen jälkeen paneutumaan oopperaan toden teolla. Ooppera Wozzeck valmistui lopulta vuonna 1922, jolloin Berg sai orkestroinnin päätökseen.

Wozzeckin alkutaival oli kivinen: mikään oopperataloista ei halunnut ottaa teosta esitettäväksi. Kuitenkin kesällä 1924 Bergin sarja Drei Bruchstücke aus 'Wozzeck' (Kolme fragmenttia 'Wozzeckista') esitettiin Frankfurtissa ja Berliinin valtionoopperan taiteellinen johtaja Erich Kleiber kiinnostui oopperasta. Myöhemmin hän kuuli Wozzeckin pianoversiona ja päätti esittää teoksen. Ensi-iltansa Wozzeck sai Berliinissä joulukuussa 1925.

Berg alkoi etsiä uutta librettoa pian Wozzeckin jälkeen. Ooppera Lulun sävellystyö alkoi vuonna 1928 (vaikkakin Der Wein -konserttiaaria tilaustyönä keskeyttikin sävellysprosessin), ja luonnospartituuri valmistui vuonna 1935. Orkestrointi jäi Bergiltä kesken. Oopperasta muokattu viisiosainen sarja sai kuitenkin menestyksen, mutta Bergin kuoltua hänen leskensä Helene kielsi teoksen täydentämisen. Teoksen kokonainen kolminäytöksinen versio sai ensi-iltansa vasta vuonna 1979 (Pariisissa, Pierre Boulezin johtamana) Bergin lesken kuoleman jälkeen: säveltäjä Friedrich Cerha oli salaa orkestroinut teoksen vielä Helenen eläessä.

1930-luvun alkupuoli oli Bergille raskasta aikaa: kansallissosialistien noustua valtaan 1933 hänen musiikkinsa tuomittiin rappiotaiteeksi. Berg sai kuitenkin amerikkalaiselta Louis Krasnerilta sävellystilauksen viulukonsertosta alkuvuodesta 1935, jolloin hän vielä viimeisteli Lulua. Ooppera saikin siirtyä sivuun, kun Bergin perheystävän Alma Mahlerin ja Walter Gropiuksen 18-vuotias tytär Manon Gropius kuoli äkillisesti polioon. Berg järkyttyi tapahtuneesta, sävelsi viulukonserton ja omisti sen muistoteokseksi Manonille. Teos tunnetaan lisänimellä erään enkelin muistolle. Myöhemmin löytyneiden papereiden perusteella konsertto liittyy hänen salarakkaaseen eikä perheystävän kuolemaan.

Loppukesästä 1935 Berg sai ampiaisenpiston, josta syntyi tulehduskierre. Jouluaattona 1935 pahaksi edennyt tulehdus äityi verenmyrkytykseksi, joka päätyi kohtalokkaaksi – Berg menehtyi aattoaamulla. Viulukonsertosta tuli myös hänen muistoteoksensa.

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berg aloitti myöhäisromantikkona, mutta tutustuttuaan Schönbergiin alkoi kehittää sävelkieltään yhä atonaalisempaan suuntaan. Lopulta hänkin siirtyi käyttämään 12-säveljärjestelmää. Berg säilytti silti tuotannossaan tonaalisuuden ja atonaalisuuden jännitteen: häntä voidaan myös kutsua myöhäisromanttiseksi säveltäjäksi. Bergillä oli tapana käyttää 12-sävelrivejä, joista saattoi tarvittaessa muodostaa myös perinteisiä kolmisointuja.

Ekspressionistisen ilmaisun lisäksi Bergin musiikkia leimaa vahva draaman taju. Bergin sävellyksissä muotoajattelu on myös vahvasti läsnä, esimerkiksi ooppera Wozzeck on täynnä klassisia muotoja: sinfonioita, inventioita, passacaglioita. Bergin suhtautuminen 12-säveljärjestelmään (dodekafonisuus) oli vapaampi kuin Schönbergillä ja Webernillä – hänen asennettaan sävellystekniikkaan voitaisiin kutsua käytännölliseksi.

Bergin tuotanto on melko pieni, mutta siitä huolimatta hän on noussut suureen kuuluisuuteen. Bergin aikuisiän sävellykset ovat kauttaaltaan korkeatasoisia.[1]

Tärkeitä teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kattava teosluettelo verkossa - Heikki Poroila: Yhtenäistetty Alban Berg

Orkesteriteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alban Bergin patsas Itävallassa.
  • Kolme orkesterikappaletta op. 6 (1913)
Teos oli tarkoitettu 40-vuotislahjaksi Schönbergille, mutta valmistui vasta vuotta myöhemmin. Kokonaisuudessaan sävellys sai kantaesityksensä vuonna 1930. Teos on sävelletty sangen suurelle orkesterille, ja siinä on sinfonisia elementtejä.
Alma Mahlerin nuorena kuolleen tyttären Manon Gropiuksen muistolle sävelletty konsertto on kiistatta 1900-luvun mestarillisimpia viulukonserttoja. Teokseen on muun muassa sisällytetty Bachin koraali nro 60 Ewigkeit, du Donnerwort. Teos sai kantaesityksensä huhtikuussa 1936 Barcelonassa, solistinaan amerikkalainen sävellyksen tilaaja Louis Krasner.

Oopperat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laulumusiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljä pianosäestyksellistä laulua Hebbelin ja Mombertin runoihin.
  • Viisi orkesterilaulua op.4
Viisi orkesterilaulua tunnetaan myös nimellä Altenberg-laulut. Tämä sopraanolle ja orkesterille sävelletty teos sai kantaesityksensä vuonna 1913 Schönbergin ja hänen oppilaidensa konsertissa. Konsertti oli skandaali, ja se jouduttiin keskeyttämään. Teoksessa on webernmäisiä piirteitä – sen kesto on vain runsaat kymmenen minuuttia.
  • Der Wein (Viini) (1929)

Kamarimusiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jousikvartetto op. 3 (1910)
  • Neljä kappaletta klarinetille ja pianolle op. 5 (1913)
  • Kamarikonsertto (1925)
Teos valmistui Schönbergin 50-vuotissyntymäpäiville, mutta (jälleen) vuoden myöhässä. Se on sävelletty pianolle, viululle ja kolmelletoista puhaltimelle. Berg käyttää siinä nimistä muodostettuja sävelaiheita, Schönbergistä (a-d-es-c-h-b-e-g), Webernistä (a-e-b-e) ja omasta nimestään (a-b-a-b-e-g).

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sävelten maailma, osa 3. WSOY.
  • Sibelius-Akatemia
  • Suomen Kansallisoopperan käsiohjelma Alban Bergin oopperaan Wozzeck

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sibelius-Akatemia

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hailey, Christopher (toim.): Alban Berg and His World. Princeton: Princeton University Press, 2010. ISBN 978-0-691-14855-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alban Berg.