Inventio

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee musiikkitermiä. Inventio tarkoittaa myös keksintöä.

Inventio (ital. inventione, invenzione, saks. Invention) on musiikkitermi, jota on käytetty hieman eri tavoin eri aikoina.[1]

1500- ja 1600-luvuilla inventio osana teoksen nimeä kertoi, että sävellyksessä oli käytetty jotakin erikoista keksintöä tai uutuutta. Tähän liittyvät myös 1600-luvun italialaiset ilmaisut nova inventione, moderne inventioni tai inventioni curiosi.[1]

Saksalaisessa barokkimusiikissa termi tarkoittaa teoksen sävelaihetta tai -oivallusta ennen teoksen työstämistä tai sävellyksiin liittyvää kekseliäisyyttä, taitoa luoda sävellys erilaisilla tekniikoilla perusaiheesta. Esimerkkejä ovat muun muassa Johann Sebastian Bachin kuuluisat 15 Inventiota tai hänen 15 kolmiäänistä Sinfoniaansa.[1]

Varsinaisen musiikkilajin aseman inventio saavutti uusbarokki-ilmiönä 1900-luvun alun Saksassa. Tällöin inventioihin tyypillisesti liittyi kaksiääninen kevyt polyfoninen tekstuuri. Alban Berg loi edelleen uutta sisältöä termille Wozzeck-oopperansa 3. näytöksen kuudella inventiollaan.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Suuri Musiikkitietosanakirja 3 He-Kuud, s. 89-90. Keuruu: Weilin + Göös ja Otava, 1990. ISBN 951-35-4727-2.