Jane Erkko

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jane Erkko vuonna 1976.

Jane Erkko (o.s. Airola; 9. maaliskuuta 1936 Helsinki16. maaliskuuta 2014 Helsinki) oli suomalainen taitoluisteluvaikuttaja ja pitkäaikainen Sanoma Oyj:n hallituksen jäsen. Hän perusti vuonna 2002 miehensä Aatos Erkon kanssa Jane ja Aatos Erkon säätiön. Jane Erkko oli säätiön hallituksen varapuheenjohtaja sen perustamisesta kuolemaansa saakka.[1]

Erkko harrasti koululaisena innokkaasti kaunoluistelua ja seurasi myöhemmin kansainvälisiä luistelukilpailuja televisiosta. 1960-luvun alussa hän kummasteli suomalaisten luistelijoiden heikkoa menestystä siinä määrin, että Aatos Erkko käski vaimonsa ”tehdä asialle jotain”.[2] Helsinkiläisseurat eivät innostuneet tarjotusta avusta, joten Erkot perustivat kaunoluistelujaoksen Helsingin Jalkapalloklubille.[2] Jaos itsenäistyi vuonna 1972 Helsingin Taitoluisteluklubiksi, ja Jane Erkko oli sen puheenjohtaja seuran perustamisesta vuoteen 1985 asti ja vuosina 1987–1990.[2]

Erkon tavoitteena oli saada suomalaisluistelija EM-kisoissa kymmenen parhaan joukkoon.[2] Seuraan palkattiin itävaltalainen valmentaja Rudolf Zettelmann, joka halusi luistelijoiden aloittavan harjoittelun varhain.[3] Alle kymmenvuotiaita lapsia kutsuttiin lehti-ilmoituksella harjoitusten pariin.[2] Ilmoitus sai Helsingin jäähalliin 300 nuorta luistelijaa, muiden muassa Kristiina ”Tintti” Wegeliuksen.[2] Erkon pyrkimyksenä ja saavutuksena oli tuoda alkuvaiheessa luisteluvalmentajia ulkomailta, kouluttaa suomalaisia valmentajia ja viedä suomalaisia lahjakkaita nuoria Yhdysvaltoihin huippuvalmentajien oppilaiksi.[2]

Erkon ansiona pidetään myös menestyneiden luistelijoiden saamista Suomeen näytöksiin. Hän korosti kansainvälisten suhteiden tärkeyttä ja teki suomalaista taitoluistelua ulkomailla tunnetuksi siinä määrin, että Suomessa järjestettiin taitoluistelun EM-kilpailut 1977 ja MM-kilpailut 1983.[2] Erkko teki töitä myös 1993 EM-kilpailujen ja 1999 MM-kilpailujen järjestelytoimikunnissa. Vuonna 1995 ponnistelu taitoluistelun hyväksi tuotti ensimmäiset kansainväliset mitalit pitkästä aikaa, kun jäätanssiparina kilpailleet Susanna Rahkamo ja Petri Kokko saavuttivat EM-kultaa ja MM-hopeaa.[2]

Erkko oli tutustunut Yhdysvalloissa muodostelmaluisteluun ja toi lajin Suomeen 1980-luvulla.[2] Hänen mielestään muodostelmaluistelussa oli potentiaalia: kaikki yksinluistelijat eivät mahdu terävimpään kärkeen, mutta muodostelmaluistelussa luistelija säilyy lajin harrastajana pitkään.[4]

Erkko toimi Suomen Taitoluisteluliiton hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana 1968–1990.[1] Tuona aikana luotiin taitoluisteluun kilpailusäännöt ja luotiin pohja nykyiselle tuomarityöskentelylle. Erkko vetäytyi aktiivisesta toiminnasta taitoluistelussa 2000-luvun taitteessa.[2]

Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi Jane Erkolle Pro Urheilu -mitalin vuonna 2013.[5] Hänelle on myönnetty myös Suomen Taitoluisteluliiton kultainen ansiomitali (1980) ja Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi (1990). Suomen Leijonan ansioristin Erkko sai 1977.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Savela, Heleena: Jane Erkko on kuollut HS.fi. 17.3.2014. Viitattu 29.10.2015.
  2. a b c d e f g h i j k Kajas-Virtanen, MIla: Jane Erkko 1936-2014 17.3.2014. Suomen Taitoluisteluliitto ry. Viitattu 22.3.2014.
  3. Vallankumouksellinen Jane Erkko Urheilulehti.fi. 19.1.2009. Viitattu 29.10.2015.
  4. Muodostelmaluistelu pähkinänkuoressa (pdf) Suomen Taitoluisteluliitto ry. Viitattu 29.10.2015.
  5. Ministeri Arhinmäki jakoi Pro Urheilu -tunnustukset 3.12.2013. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 22.3.2014.