Jacques Henri Bernardin de Saint-Pierre

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jacques Henri Bernardin de Saint-Pierre
Jacques Henri Bernardin de Saint-Pierre
Jacques Henri Bernardin de Saint-Pierre
Henkilötiedot
Syntynyt1737
Kuollut1814 (76–77 vuotta)
Kansalaisuus Ranska
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkieliranska
Tuotannon kieliranska
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Jacques Henri Bernardin de Saint-Pierre (17371814) oli ranskalainen kirjailija, jonka nimen tunteellinen idylli Paul et Virginie (1787; suom.) on tehnyt kuuluisaksi. Hänen muut teoksensa eivät vedä sille vertoja mutta sisältävät kauniita ja värikkäitä kuvauksia etenkin trooppisten maiden luonnosta, johon Bernardin de Saint-Pierre oli tutustunut laajoilla matkoillansa, kuten myös pohjoisempiin seutuihin.[1]

Bernardin de Saint-Pierre valmistui insinööriupseeriksi mutta erosi virasta erimielisyyksien vuoksi ja oli vuodesta 1722 Rousseaun oppilas. He ystävystyivät, ja hän kirjoitti myös tämän elämäkerran. Rousseau-vaikutteinen pääteos Études de la nature sisältää neljäntenä osana idyllisen kertomuksen Paul ja Virginia (Paul et Virginie, 1788), josta tuli kirjallisuuden suosituimpia teoksia ja siitä saivat vaikutteita monet romantiikan kirjailijat.[2]

Bernardin de Saint-Pierre oli suuri Rousseaun ihailija. Hänen tuotantonsa merkitsi siirtymistä Rousseausta Chateaubriandiin ja romantiikkaan. Hän oli impressionisti, jonka runous rikkaine ja uusine sana-aarteineen lähentelee maalaustaidetta. Ollessaan insinööriupseerina Venäjän palveluksessa Bernardin de Saint-Pierre oli 1763 kenraali Daniel du Bosquet'n mukana Suomessa tarkastamassa rajalinnoja (Haminaa, Lappeenrantaa, Savonlinnaa ja Käkisalmea) ja teki myös lyhyen retken Ruotsin puolelle. Venäjän hallitusta varten laatimassaan selonteossa hän esittää perusteellisen puolustussuunnitelman siltä varalta, että Ruotsin kanssa syttyisi sota. Selonteko (Observations sur la Finlande) sisältää myös yleisiä havaintoja Suomesta.[1]

Bernardin de Saint-Pierre oli vuodesta 1803 Ranskan akatemian jäsen.[3]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paul et Virginie (1787)
  • Voyage à l’Ile de France (1773)
  • Études de la nature (1784–1887)
  • Væux d’un solitaire (1789)
  • La chaumière indienne (1791)
  • Harmonies de la nature (1796)
  • Observations sur la Finlande med inledning och kommentarier utgifna af Yrjö Hirn, Helsingfors: [kustantaja tuntematon] 1906. (Erip.: Svenska Litteratursällskapets förhandlingar och uppsatser, 19)

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paul ja Virginia, suom. Nikodemus Hauvonen, Helsinki: Holm 1874.
  • Paul ja Virginia, suomentaja O. A. Joutsen, Porvoo: Söderström 1905. Sarja: Suurten kertojain teoksia, 5.
  • Paul ja Virginia: idylli (Paul et Virginie) suom. Väinö Hämeen-Anttila, Karisto 1949.
  • Paul ja Virginia (Paul et Virginie) lyhentänyt Claire Laury; kuv. Monique Gorde; suom. Anja Leppänen, Östersundom: Kirjalito 1977 ISBN 951-28-0031-4
  • "Olkikattoinen maja Intiassa" ("La Chaumière indienne") antologiassa: Luonnonlapsi sekä Olkikattoinen maja Intiassa; René; Aostan kaupungin spitaalinen; Carmen, Hki: Ex libris: [Concert Hall Society] 1970.
Näytteitä teksteistä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tietosanakirja. Osa 8, palsta 531, artikkeli ”Saint-Pierre, Bernardin de”. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1916. Teoksen verkkoversio.
  2. Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Bernardin de Saint-Pierre, Henri”, Otavan kirjallisuustieto, s. 89–90. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  3. Bernardin de Saint-Pierre, Henri, Bnf, viitattu 21.9.2020 (ranskaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.