Jacob Axel Josephson
Jacob Axel Josephson (27. maaliskuuta 1818 Tukholma – 29. maaliskuuta 1880 Uppsala) oli ruotsalainen säveltäjä, urkuri, kapellimestari ja kuoronjohtaja.[1]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Josephson syntyi Beata Josephsonin ja tämän miehen, tukkukauppias ja harrastelijaviulisti Salomon Josephsonin pojaksi. Jacob Axel Josephsonin veli Ludvig oli teatteriohjaaja Tukholmassa ja sisar Wilhelmina pianisti. Hänen sisaruksenpojastaan Ernstistä tuli merkittävä taidemaalari. Josephson opiskeli Uppsalan yliopistossa ja sai maisterin arvon vuonna 1842. Hänen ensimmäinen laulukokoelmansa (1841) oli omistettu Jenny Lindille. Vuonna 1841 Josephson kääntyi juutalaisuudesta kristinuskoon ja otti toiseksi etunimekseen Axelin. 1840-luvun alussa hän opetti sekä yksityisesti että Uppsalan Katedralskolanissa. Lisäksi hän teki esiintymismatkoja Uppsalan ulkopuolelle. Kesällä 1844 Josephson lähti Jenny Lindin, Julius Güntherin taloudellisella tuella kolmeksi vuodeksi ulkomaille. Ensin hän sai Dresdenissä urkujensoiton opetusta Johann Gottlieb Schneiderilta ja musiikin teorian opetusta Julius Otto Grimmiltä. Dresdenistä Josephson lähti Leipzigiin, jossa hän muodosti tärkeimmät yhteytensä Moritz Hauptmanniin ja Niels Gadeen. Talven 1845–1846 Josephson vietti Roomassa.[1]
Palattuaan Ruotsiin Josephson asettui Tukholmaan, jossa johti Harmoniska sällskapetia vuosina 1847–1849. Vuonna 1849 Tukholmassa esitettiin Josephsonin kaksi suurimuotoista teosta: Islossningen solisteille, mieskuorolle ja orkesterille sekä sinfonia (Es-duuri). Sinfonia jäi Josephsonin ainoaksi, ja hän sävelsi sen Leipzigissa viettämänään aikana. Vuodesta 1849 kuolemaansa Josephson toimi Uppsalan yliopiston musiikkijohtajana. Tässä tehtävässä hän johti Kungliga Akademiska Kapelletia. Vuosina 1850–1852 Josephson johti myös Allmänna Sångenia ja vuosina 1854–1880 Orphei Drängaria. Vuonna 1864 Josephson valittiin muiden tehtäviensä ohella Uppsalan tuomiokirkon urkuriksi. Vuonna 1867 hän perusti tuomiokirkon kuoron, joka oli yksi ensimmäisistä vakituisista kirkkokuoroista Ruotsissa. Josephson julkaisi vuonna 1860 kouluja varten oppikirjan Elementär-lära i musik. Vuodesta 1863 hän luennoi Uppsalan yliopistosta musiikin historiasta. Lisäksi hän julkaisi vuosina 1867–1871 Zion-nimistä lehteä. Josephson valittiin Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi vuonna 1857. Hän sai professorin arvonimen vuonna 1874. Hän kuoli keuhkokuumeeseen 62-vuotiaana.[1]
Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Josephson oli erityisesti laulusäveltäjä. Hänen tuotantoonsa kuuluu kaikkiaan 153 yksinlaulua. Sanoituksensa hän oli usein kirjoittanut itse. Muita sanoitusten lähteitä olivat Heinrich Heine, Friedrich Rückert, Emanuel Geibel, Carl Wilhelm Böttiger ja Johan Ludvig Runeberg. Josephsonin lauluista suosituiksi tulivat muiden muassa Stjärnklart, Serenad ja Längtan från havet. Hän sävelsi myös mieskvartetille. Josephsonin mieskuoroteoksiin kuuluvat Stjärnorna tindra re'n ja Vårliga vindar draga. Islossningenin lisäksi Josephson sävelsi solisteille, kuorolle ja orkesterille vuonna 1851 kantaesitetyt teokset Korsriddarne utanför Jerusalem ja Quando corpus morietur. Orphei Drängarin 25-vuotisjuhlaa (1878) varten hän sävelsi teoksen Arion. Soittimellista tuotantoa edustaa hänen sinfoniansa.[1]
Josephson sävelsi monia teoksia erityistilanteisiin, kuten akateemisiin tapahtumiin. Uppsalan yliopiston 400-vuotisjuhlaa (1877) varten hän sävelsi musiikkia Carl David af Wirsénin ja Viktor Rydbergin sanoihin. Lisäksi hän sävelsi muun muassa hautajaiskantaatin Kaarle XV:lle.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||
