Viktor Rydberg
| Viktor Rydberg | |
|---|---|
 Viktor Rydberg vuonna 1876 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Abraham Viktor Rydberg |
| Syntynyt | 18. joulukuuta 1828 Jönköping |
| Kuollut | 21. syyskuuta 1895 (66 vuotta) Djursholm |
| Kansalaisuus | ruotsalainen |
| Ammatti | kirjailija, lehtimies ja runoilija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | ruotsi |
| Aikakausi | 1857-1895 |
| Tyylilajit | romaanit |
| Aiheet | toimintaseikkailut |
| Esikoisteos | Fribytaren på Östersjön (1857). Itämeren risteilijä (1899) |
| Pääteokset | Den siste Atenaren (1859). Viimeinen ateenalainen (1905) |
| Muuta tietoa | |
|
Djursholmiin Ruotsiin on perustettu kirjailijan muistoksi Viktor Rydberg Gymnasium. Rydberg oli merkittävä Edgar Allan Poen tuotannon ruotsintaja. |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Abraham Viktor Rydberg (18. joulukuuta 1828 Jönköping – 21. syyskuuta 1895 Djursholm) oli ruotsalainen kirjailija, lehtimies ja runoilija. Vuodesta 1877 alkaen hän oli Ruotsin Akatemian jäsen.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rydberg aloitti uransa lehtitoimittajana kohoten Ruotsin 1850-luvun kulttuurin henkiseksi johtohahmoksi. Hänen töissään korostuivat klassinen kauneusihanne, vapaamielisyys, kulttuurihistoria ja idealismi. Kulttuurihistorian hän esitti Ruotsin goottilaisen historiankirjoituksen mukaisesti romantisoiden, vaikka historiantutkijat olivat tuolloin jo siirtyneet realistisempaan tutkimukseen. Myöhemmät naturalistit ja 1890-luvun romantikot saivat Rydbergiltä virikkeitä omiin aatteisiinsa. Hänen parhaana teoksenaan pidetään antiikin ja kristinuskon murrosta kuvaavaa romaania Viimeinen ateenalainen (1859).[1] Hän oli myös merkittävä Edgar Allan Poen tuotannon ruotsintaja. Djursholmiin on perustettu hänen nimeään kantava koulu, Viktor Rydberg Gymnasium.
Ruotsissa Rydberg tunnetaan suositun joululaulun "Gläns över sjö och strand" kirjoittajana. Sitä ei kuitenkaan ole kirjoitettu joululauluksi, vaan se sisältyi romaaniin Vapensmeden. Hägringar från reformationstiden (Aseseppä, kajastuksia uskonpuhdistuksen ajalta). Laulu tunnetaan nimellä Betlehemin tähti, ja se on Alice Tegnérin 1893 säveltämänä Ruotsin kirkon virsikirjassa numerolla 134 ja tunnetaan Anna-Maija Raittilan suomennoksena ”Kirkkaus yllä maan”.
Rydbergin suosio Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen kieleen saakka on kulkeutunut Rydbergin luomia kielikuvia, kuten ruumiillisen työn kuvaaminen Grotte-myllynä, joka vahingoittaa ihmistä.[2] Rydbergin runo Tonttu on muodostunut yhdeksi suomalaisten rakastetuimmista joululauluista. Rydbergin runoista vahvimmin suomalaisten mieleen on kuitenkin iskostunut Ateenalaisten laulu, jonka Jean Sibelius sävelsi 1899.[3]
Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aseseppä: kajastuksia uskonpuhdistuksen ajalta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1895.
- Pikku Simon seikkailut joulu-iltana. WSOY 1895.
- Uusi Grottelaulu. Otava 1896.
- Kuljeksivat teinit: kertomus rahvaan elämästä. Otava 1898.
- Itämeren risteilijä. Otava 1899.
- Roomalaisia tarinoita Pietarista ja Paavalista. Boman&Karlsson 1903.
- Viimeinen ateenalainen. Otava 1905.
- Valikoima runoelmia. WSOY 1906.
- Rooman keisareita marmorihahmossa. Otava 1909.
- Kellot. WSOY, 1916.
- Kaunis ja sen lait. Karisto 1920.
- Singoalla. WSOY 1921.
- Merenrantakuistilla. WSOY 1922.
- Uneksija. WSOY 1930.
- Tonttu. Kustannus PK 1952.
- Itämeren sissi 1-2. Otava 1959.
- Kotitonttu. Tammi 1981.
- Pikku Villen seikkailu jouluaattona. Tammi 1981.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Otavan Suuri Ensyklopedia, osa 8, s. 5898.
- ↑ Otavan suuri ensyklopedia, osa 11, s. 8503.
- ↑ Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 98-99. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-21594-3.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Viktor Rydberg Wikimedia Commonsissa
- Vapaasti ladattavia Viktor Rydbergin e-kirjoja Projekti Lönnrotissa sekä Project Gutenbergissä
- Helmer Winter : Viktor Rydbergin "Seikkailu Suomen saaristossa". Kauhuromantiikkaa venäläisvihan ja Suomi-ystävyyden merkeissä, Suomen Kuvalehti, 01.01.1934, nro 1, s. 36, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| ||||||||||||||||||||||||||
