Viktor Rydberg

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viktor Rydberg
Abraham Viktor Rydberg
Viktor Rydberg vuonna 1876
Viktor Rydberg vuonna 1876
Henkilötiedot
Syntynyt 18. joulukuuta 1828
Jönköping
Kuollut 21. syyskuuta 1895 (66 vuotta)
Djursholm
Kansallisuus ruotsalainen
Ammatti kirjailija, lehtimies ja runoilija
Kirjailija
Äidinkieli ruotsi
Aikakausi 1857-1895
Tyylilajit romaanit
Aiheet toimintaseikkailut
Esikoisteos Fribytaren på Östersjön (1857). Itämeren risteilijä (1899)
Pääteokset Den siste Atenaren (1859). Viimeinen ateenalainen (1905)
Muuta tietoa

Djursholmiin Ruotsiin on perustettu kirjailijan muistoksi Viktor Rydberg Gymnasium. Rydberg oli merkittävä Edgar Allan Poen tuotannon ruotsintaja.

Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
Viktor Rydbergin valokuva ja allekirjoitus
Viktor Rydbergin hautamuistomerkki Göteborgin itäisellä hautausmaalla 17.8.2006 lähtien

Abraham Viktor Rydberg (18. joulukuuta 182821. syyskuuta 1895) oli ruotsalainen, Jönköpingissä syntynyt kirjailija, lehtimies ja runoilija. Vuodesta 1877 alkaen hän oli Ruotsin Akatemian jäsen.

Rydberg aloitti uransa lehtitoimittajana. Siinä hän kohosi Ruotsin kulttuurin 1850-luvun henkiseksi johtomieheksi. Hänen töissään korostuivat klassinen kauneusihanne, vapaamielisyys, kulttuurihistoria ja idealismi. Kulttuurihistorian hän esitti Ruotsin goottilaisen historiankirjoituksen mukaisesti romantisoiden, vaikka historiantutkijat olivat tuolloin jo siirtyneet realistisempaan tutkimukseen. Myöhemmät naturalistit ja 1890-luvun romantikot saivat Rydbergiltä virikkeitä omiin aatteisiinsa. Hänen parhaana teoksenaan pidetään antiikin ja kristinuskon murrosta kuvaavaa romaania Viimeinen ateenalainen (1859).[1] Hän oli myös merkittävä Edgar Allan Poen tuotannon ruotsintaja. Djursholmiin Ruotsiin on perustettu hänen nimeään kantava koulu, Viktor Rydberg Gymnasium.

Rydbergin suosio Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kieleen saakka on kulkeutunut Rydbergin luomia kielikuvia, kuten ruumiillisen työn kuvaaminen Grotte-myllynä, joka vahingoittaa ihmistä.[2] Rydbergin runo Tonttu on muodostunut yhdeksi suomalaisten rakastetuimmista joululauluista (Pakkasyö on ja leimuten - -). Rydbergin runoista vahvimmin suomalaisten mieleen on kuitenkin iskostunut Ateenalaisten laulu, jonka Jean Sibelius sävelsi 1899.[3]

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aseseppä: kajastuksia uskonpuhdistuksen ajalta. Suomalaisen kirjallisuuden seura 1895.
  • Pikku Simon seikkailut joulu-iltana. WSOY 1895.
  • Uusi Grottelaulu. Otava 1896.
  • Kuljeksivat teinit: kertomus rahvaan elämästä. Otava 1898.
  • Itämeren risteilijä. Otava 1899.
  • Roomalaisia tarinoita Pietarista ja Paavalista. Boman&Karlsson 1903.
  • Viimeinen ateenalainen. Otava 1905.
  • Valikoima runoelmia. WSOY 1906.
  • Rooman keisareita marmorihahmossa. Otava 1909.
  • Kellot. WSOY, 1916.
  • Kaunis ja sen lait. Karisto 1920.
  • Singoalla. WSOY 1921.
  • Merenrantakuistilla. WSOY 1922.
  • Uneksija. WSOY 1930.
  • Tonttu. Kustannus PK 1952.
  • Itämeren sissi 1-2. Otava 1959.
  • Kotitonttu. Tammi 1981.
  • Pikku Villen seikkailu jouluaattona. Tammi 1981.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan suuri ensyklopedia, osa 8, s. 5898.
  2. Otavan suuri ensyklopedia, osa 11, s. 8503.
  3. Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 98-99. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-21594-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: