Jack Unterweger

Johann "Jack" Unterweger (16. elokuuta 1950 Judenburg, Steiermark, Itävalta – 29. kesäkuuta 1994) oli itävaltalainen sarjamurhaaja ja kirjailija.

Hän surmasi ainakin yhdeksän seksityöläistä sekä Itävallassa Wienissä ja Grazissa että Los Angelesissa vuonna 1991. Poliisia pakoillessaan hän pyrki vakuuttamaan Itävallan tiedotusvälineet viattomuudestaan.

Lapsuus

Jackin äiti Theresia Unterweger oli wieniläinen seksityöläinen ja isä yhdysvaltalainen sotilas, joiden lyhyestä suhteesta Jack syntyi, kun äiti oli vielä alaikäinen. Isä ei osallistunut mitenkään poikansa elämään. Äiti joutui virkavallan kanssa ongelmiin ja vankilaan, kun Jack oli vain 2-vuotias. Äiti ei vankilatuomionsa jälkeen kyennyt hoitamaan lastaan, joten hän hylkäsi Jackin. Poika muutti asumaan alkoholisoituneen ja väkivaltaisen isoisänsä kanssa. Unterwegerin kerrotaan muodostaneen syvän vihan prostituoituja kohtaan äitinsä vuoksi, ja isoisä opetti pojalle laittomuuksia, kuten varastamista.

Ensimmäinen tuomio

Unterweger oli nuoruudessaan jo 16-vuotiaana useasti vankilassa tekemistään väkivaltarikoksista etenkin seksityöläisiä kohtaan. Vuonna 1974 hän kuristi 18-vuotiaan saksalaisen Margaret Schäferin kuoliaaksi ja sai vuonna 1976 elinkautisen 15 vuoden vankeustuomion. Hän alkoi vankeusaikanaan kirjoittaa novelleja, runoja, näytelmiä ja satuja, joita esitettiin Itävallan radiossa.

Lisäksi häneltä ilmestyi vuonna 1983 omaelämäkerrallinen Fegefeuer – eine Reise ins Zuchthaus, joka oli menestys niin kriitikoiden kuin yleisönkin keskuudessa ja josta tehtiin elokuva. Hänen kirjansa Endstation Zuchthaus (engl. Terminal Prison) vuodelta 1984 sai jopa Itävallan kirjallisuuspalkinnon. Kirjojensa myötä Unterwegeristä tuli julkisuuden henkilö ja hänen kuntoutumisestaan ja edistymisestään kirjoitettiin ylistävästi mediassa. Unterweger armahdettiin ja vapautettiin vankilasta viidentoista vankeusvuoden jälkeen vuonna 1990. Vankilapsykiatri Gerhard Kaisen mukaan Unterweger oli parantanut tapansa ja hän kanavoi väkivaltaisen energiansa nyt kirjoihinsa, ei todennäköisesti ihmisiin. Hänen mukaansa riski rikoksen uusimiseen olisi hyvin pieni.

Vapautuminen ja uudet murhat

Unterweger ryhtyi vapautumisensa jälkeen varsin menestyksekkäälle media-uralla. Jack sai erikoistehtäväkseen usein raportoida erityisesti seksityöntekijöistä ja heihin kohdistuvista rikoksista. Lopulta Itävallan yleisradio palkkasi Jack Unterwegerin töihin toimittajaksi.

Hän alkoi murhata uudelleen. Toukokuussa 1991 löytyi Wienin laitamilta kahden kuristetun nuoren naisen hajoamistilassa olevat ruumiit: 25-vuotias huumeaddiktiotaan rahoittanut seksityöntekijä Sabine Moitz ja 25-vuotias seksityöntekijä Karin Eroglu. Lisäksi kaksi muuta seksityöntekijää ilmoitettiin kadonneiksi.

Poliisiin otti yhteyttä toimittaja nimeltä Jack Unterweger. Hän halusi tehdä Itävallan yleisradiolle jutun tuoreista seksityöntekijöiden murhista ja katoamisista. Poliisit ottivat toimittajan vastaan ja vastasivat tämän kysymyksiin, miten tutkinnan puitteissa pystyivät. Jutun julkaisun jälkeen tutkintaryhmälle selvisi, kuka Unterweger oli. Poliisit kiinnostuivatkin itse miehestä, ja pian eräs salzburgilainen mies ottikin poliisiin yhteyttä ja totesi, että heidän tulisi tutkia Unterwegerin mahdollista osallisuutta naisten murhiin ja katoamisiin.

Hän kertoi poliisille olevansa lähdössä tekemään juttua Yhdysvaltoihin, koska halusi vertailla Itävallan ja Los Angelesin poliisien asennoitumista seksityöläisiin. Pian kolme seksityöläistä murhattiinkin heinäkuuhun 1991 mennessä.

Jack palasi Wienin poliisilaitokselle haastattelemaan poliiseja uusiin juttuihinsa, ja silloin poliisipäällikkö kertoi hänelle poliisin epäilyksistä ttätä kohtaan. Poliisipäällikkö ei kuitenkaan maininnut, että Jackia oltiin vastikään myös seurattu. Jack vastasi häkeltyneenä poliisille, ettei missään nimessä uhraisi vapauttaan. Poliisi halusi kuitenkin tietää, missä Jack oli ollut uusien murhien aikaan. Hänellä ei ollut esittää vedenpitävää alibia.

Murhatutkinnat junnasivat paikallaan vuoteen 1992 saakka, kunnes Grazin poliisi otti Wienin poliisiin yhteyttä. Eräs seksityöntekijä oli ottanut vuonna 1990 yhteyttä poliisiin ja tehnyt rikosilmoituksen väkivaltaisesta miehestä, joka vei hänet metsään ostaakseen naiselta seksityötä. Hän ja useat muut seksityöläiset tunnistivat Unterwergerin valokuvasta nimenomaan seksinostajana. Lisäksi Grazisssa oli murhattu kaksi naista kuristamalla.

Poliisi määräsi Unterwegeristä pidätysmääräyksen, mutta etsintäkuulutus vuoti mediaan, ja Jack pakeni maasta Sveitsiin ja sieltä Miamiin, Yhdysvaltoihin. FBI pidätti hänet lopulta Miamissa 27. helmikuuta 1992.

Toinen tuomio

Unterweger palautettiin Itävaltaan, jossa häntä odottivat syytteet yhdestätoista murhasta. Näistä hänet saatettiin varmuudella todistaa syylliseksi yhdeksään. Unterweger tuomittiin jälleen, 17 vuotta edellisen tuomionsa ja vain kolme vuotta vapautumisensa jälkeen, elinkautiseen vankeuteen 29. kesäkuuta 1994. Tuomion jälkeen Jack kyynelehti ja totesi valittavansa tuomiosta. Hän hirttäytyi sellissään samana yönä.