Jaana Hallamaa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jaana Inkeri Hallamaa (o.s. Pyrhönen, s. 12. kesäkuuta 1958 Helsinki) on Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori.[1] Hänen teologian alaan kuuluva väitöskirjansa vuodelta 1994 (vastaväittäjänä Brenda Almond) koski persoonan käsitettä anglo-amerikkalaisessa moraalifilosofiassa.

Hallamaa sai Helsingin yliopiston Eino Kaila -palkinnon opetuksestaan vuonna 1998.[1] Vuonna 2010 hän sai Clare Hall Fellowshipin Cambridgen yliopistoon.

Hallamaa toimi Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton pääsihteerinä 1984–1986. Hän oli tutkimuseettisen neuvottelukunnan jäsen 1998–2001 ja varapuheenjohtaja 2001–2007.[2][3]

Hallamaa tunnetaan myös kirkon sisällä toimivan liberaalin Tulkaa kaikki -liikkeen aktiivina ja on kirkolliskokouksessa toiminut samaa sukupuolta olevien parien kirkollisen vihkimisen puolestapuhujana. Hän oli myös yksi kolmesta Helsingin piispanvaalissa 2017 ehdolle asettuneista ehdokkaista ja sai toiseksi eniten ääniä.[4][5]

Vuonna 2019 julkaistussa esseessään Jaana Hallamaa otti kantaa Päivi Räsäsen retoriikkaan ja argumenaatioon. Hän käsitteli kirjoituksessaan sanankäytön argumentointia ja eristiikkaa. Esseensä lähtökohdaksi hän otti Päivi Räsäsen julkaisemia tekstejä, sekä tarkasteli uskontoon vedottuja ihmisiin kohdistettuja negatiivisia luonnehdintoja.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 146. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
  2. Kuka kukin on 2007
  3. Aiemmat kokoonpanot Tutkimuseettinen neuvottelukunta. Viitattu 4.7.2013.
  4. Toivanen, Meri: Professori Jaana Hallamaa lähtee ehdolle Helsingin piispanvaaliin – "Kirkko on kuin komposti" Kotimaa24. 11.1.207. Viitattu 18.1.2017.
  5. Hiippakuntatiedote 12/2017 - Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli www.helsinginhiippakunta.evl.fi. Viitattu 5.9.2017. (englanniksi)
  6. Hallamaa, Jaana: Päivi Räsänen ja homot – ”On vaikea ymmärtää, millä tavalla yhtä ihmisryhmää halventavien väitteiden esittäminen on uskonnon­harjoitusta” (kirjoitus on julkaistu myös Kanavassa 8/2019) Suomen Kuvalehti. 28.12.2019. Otavamedia. Viitattu 28.12.2019.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hallamaa, Jaana & Kuovi, Taina: Moraalisesti perustellun jäljillä: Moraalinen harkinta anglosaksisessa keskustelussa 1952–1984. Helsinki: Helsingin yliopiston systemaattisen teologian laitos, 1988. ISBN 951-45-4614-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]