Jaakko Pänttäjä
Jaakko Arvi Pänttäjä (19. elokuuta 1894 Alatornio – 1. toukokuuta 1956) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Hän sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan ryhmänjohtajana ja joukkueen varajohtajana Valkoisen armeijan jääkärijoukoissa.[1][2]
Perhe ja opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pänttäjän vanhemmat olivat maanviljelijä Juho Pänttäjä ja Maria Pokkamaa. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Martta Matilda Airaksisen kanssa. Hän kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti viidennen luokan Helsingin suomalaisessa lyseossa vuonna 1927 (saksan kieltä lukuun ottamatta). Hän kävi Reserviupseerikoulun vuonna 1926 ja Taistelukoulun jalkaväkilinjan vuonna 1933.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pänttäjä työskenteli maanviljelijänä Alatorniolla ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 22. tammikuuta 1916, josta hänet siirrettiin 18. maaliskuussa 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon, josta hän palasi takaisin komppaniaansa 30. heinäkuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pänttäjä astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan ryhmänjohtajaksi ja joukkueen varajohtajaksi 2. Jääkärirykmentin 4. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla, jossa hän haavoittui 28. maaliskuuta 1918. Parannuttuaan hänet siirrettiin 1. Jääkärirykmentin täydennyspataljoonaan.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pänttäjä palveli sisällissodan jälkeen joukkueenjohtajana Valkoisen kaartin rykmentin I pataljoonan 3. komppaniassa, josta hänet siirrettiin 2. toukokuuta 1919 alkaen Terijoen rajavartiopataljoonaan, jossa hän toimi koulutusaliupseerina ja aliupseerikoulun vääpelinä. Hänet siirrettiin 13. joulukuuta 1919 alkaen takaisin Suomen valkoisen kaartin rykmenttiin, jossa hän toimi koulutusaliupseerina ja komppanian vääpelinä eri komppanioissa. Hänet määrättiin 11. maaliskuuta 1928 koulutusaliupseeriksi rykmentin aliupseerikouluun ja 1. toukokuuta 1938 alkaen koulun (Vöyrin koulu) vääpeliksi, jossa hän palveli vuoteen 1939 saakka, jolloin hän erosi vakinaisesta palveluksesta. Myöhemmin hän siirtyi Outokumpu Oy:n palvelukseen.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pänttäjä osallistui talvisotaan komppanianpäällikkönä Jalkaväkirykmentti 8:ssa ja osallistui taisteluihin Summassa. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin komendantiksi 15. Divisioonaan. Hänet vapautettiin palveluksesta jo ensimmäisenä sotavuonna, jonka jälkeen hän työskenteli huolto- ja palopäällikkönä Outokumpu Oy:ssä sodan loppuun saakka. Sodan jälkeen hän työskenteli Porin Polttopuuyhdistyksen palveluksessa vuoteen 1947 saakka, jolloin hän siirtyi W. Rosenlew Oy:n Puutalotehtaan palvelukseen Poriin, jossa hän työskenteli vuoteen 1956 saakka. Hänet on haudattu Poriin.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
       |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.