Jaakko Blomberg

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jaakko Pekka Blomberg (s. 26. huhtikuuta 1942 Helsinki)[1] on suomalainen diplomaatti.

Blomberg opiskeli filosofiaa ja sosiologiaa Helsingin yliopistossa 1962–1967 ja Brandeisin yliopistossa Yhdysvalloissa 1968–1969. Hän valmistui valtiotieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta 1970.[2]

1960-luvulla Blomberg oli aktiivinen Helsingin ylioppilasmaailmassa. Hän työskenteli kesätoimittajana Suomen sosialidemokraatissa 1965, toimitussihteerinä Tilanne-aikakauslehdessä 1966, päätoimittajana Ulkopolitiikka-aikakauslehdessä 1967–1968 ja Suomen filosofisen yhdistyksen Ajatus-vuosikirjan toimittajana 1969–1973.

Blombergin ensimmäinen varsinainen työpaikka oli Suomen ylioppilaskuntien liitossa, jossa hän toimi kulttuurisihteerinä 1967–1968. Yhdysvalloista palattuaan hän toimi käytännöllisen filosofian assistenttina Helsingin yliopistossa 1969–1972 ja sen jälkeen Suomen Akatemian tutkimusassistenttina 1972–1973. Toimittuaan muutaman vuoden muun muassa korkeakouluneuvoston jäsenenä hänet nimitettiin opetusministeriön korkeakoulu- ja tiedeosaston (opintotoimiston) toimistopäälliköksi vuonna 1973.

Ura opetusministeriössä jäi lyhyeksi, kun Blomberg siirtyi vuonna 1974 ulkoasiainministeriöön, missä hän työskenteli vuoteen 2005 eläkkeelle siirtymiseensä saakka.[2] Hän työskenteli toimistopäällikkönä ministeriön poliittisella osastolla 1974–1976, neuvottelevana virkamiehenä aseidenriisunta-asioissa 1977, Suomen YK-edustuston pysyvän edustajan sijaisena New Yorkissa 1978–1982 ja ministeriön poliittisen osaston apulaisosastopäällikkönä 1982–85. Suurlähettiläänä Blomberg oli Kanadassa 1985–1988, minkä jälkeen hän oli ministeriön poliittisen osaston osastopäällikkö 1988–1992 ja poliittinen alivaltiosihteeri 1992–2001. Uransa päätteeksi hän toimi suurlähettiläänä Virossa 2001–2005.[2]

Eläkkeelle siirtymisen jälkeen Blomberg toimi Euroopan komission jäsenen Olli Rehnin erityisneuvonantajana Kyproksen kysymyksessä 2005–2007 ja sen jälkeen Suomen ja Viron pääministerien asettamana, Suomen ja Viron yhteistyön kehittämistä selvittävänä selvitysmiehenä (yhdessä Gunnar Okkin kanssa) 2007–2008.[2]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaksiteräinen miekka (yhdessä Pertti Joenniemen kanssa), Tammi 1971.
  • Vakauden kaipuu. Kylmän sodan loppu ja Suomi, WSOY 2011.
  • Artikkeleita filosofiasta, sosiologiasta, ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja kansainvälisista suhteista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rantala, Risto & Pajala, Lasse (toim.): Kuka kukin on. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2005, s. 85. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19577-8.
  2. a b c d Jaakko Blombergin CV (doc) 1.12.2010. Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutti. Viitattu 10.9.2015. (englanniksi)