Jōjutsu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jōjutsu tarkoittaa perinteistä japanilaista -sauvankäyttötaitoa ja on osa-alue japanilaisessa bujutsussa (sotataito). Jōlla harjoittelevia koulukuntia on ollut kymmeniä.

Jōjutsua harjoittelevia koulukuntia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shindō Musō-ryū jōdō[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shindō Musō-ryū, myös Shintō Musō-ryū, (jap. 神道夢想流杖道) jōdōta (vuoteen 1940 asti jōjutsu) voi harjoitella kendoliiton ZNKR jōdōta harjoittelevissa kendoseuroissa kun on ensin edistynyt riittävästi ZNKR jōdōn harjoittelussa. Shindō Musō-ryū jōdōta harjoitellaan myös muutamissa suomalaisissa aikido-, iaido- ja karateseuroissa. Shindō Musō-ryū jōdōhon kuuluu kaikkiaan yli 60 pari-kataa. Koulukunnan harjoitteluun sisältyy myös muita aseita ja taitoja.

Taura Musō-ryū jōjutsu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taura Musō-ryū jōjutsua voi harrastaa Suomessa ainakin Helsingissä ja Siilinjärvellä. Taura Musō-ryū jōjutsu on osa Taura Musō-ryū kobudō taistelutaitokoulukunnan bujutsu systeemistä jonka on koonnut Ikubo Motomu-niminen Shorinjiryu Renshinkan-karate-sensei Hokkaidōlla (jap. 北海道), Ikubo-suvussa harjoitellusta Muso-ryū ju- ja jōjutsusta. Taura Musō-ryū jōjutsu harjoittelun jatkaminen edellyttää, lajiin tutustumisen jälkeen, liittymistä kyseisen koulukunnan jäseneksi.[1]

Suiō-ryū jōhō[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suiō-ryū iai kenpō (jap. 水鴎流居合剣法) on klassinen kenjutsukoulu johon kuuluu osana jōjutsua. Koulukunnan perusti Mima Yoichizaemon Kagenobu (1577–1665), joka oli harjoitellut Bokuden-ryūta ja yamabushien jojutsua (Kongōjō jōhō). Koulukunta erikoistuu miekan vedon tekniikoihin mutta myös useiden muiden aseiden kuten jōn ja naginatan käyttöä harjoitellaan; jō-oppimäärä on laajuudessaan lähes iai-oppimäärän veroinen ja ase on usein seuraavana opetusvuorossa perustason iai-tekniikoiden jälkeen.

Kashima-Shinryū jōjutsu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kashima-Shinryū (jap. 鹿島神流) on lähes 500 vuotta vanha japanilainen bujutsu-koulu. Kashima-Shinryūn harjoittelu on pääosin kata-muotoista pariharjoittelua. Harjoittelu alkaa aina miekkatekniikoiden (kenjutsu) ja jūjutsun opiskelulla. Perusteiden oppimisen jälkeen opiskeltava asevalikoima laajenee kattamaan tärkeän osan muinaisen bushin taisteluvälinevalikoimasta. Opiskeltavia taitoja ovat mm. puukkotekniikat (kaikenjutsu), pienet heittoaseet (shurikenjutsu), keppitekniikat (bōjutsu ja jōjutsu) ja seivästekniikat pisto- ja viiltoaseilla (sōjutsu ja naginatajutsu). Vaikka tekniikat erityyppisillä aseilla näennäisesti poikkeavatkin toisistaan, palautuu kaikki harjoittelu kuitenkin miekkatekniikoista opittuihin periaatteisiin.[2]

Tendō-ryū naginatajutsu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tendō-ryū naginatajutsu (jap. 天道流 薙刀術, Tendō-ryū naginatajutsu) on klassinen japanilainen bujutsu-koulukunta, jossa harjoitellaan myös sauvankäyttötaitoja (jōjutsu). Koska naginata on koulukunnan pääase, sauvankäyttötaidot valmistavat tilanteeseen jossa naginata menettää taistelussa teränsä, varren katkettua. Tendō-ryūta ei harjoitella suomessa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuuslähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bu Samurain ammatti, Hashi 20/1998 (päätoimittaja: Timo Reenpää, Japanilaisen Kulttuurin Ystävät ry, 1998) ISBN 951-98012-1-9 (sid.)
  • Diane Skoss (toim.): Koryu Bujutsu: Classical Warrior Traditions of Japan, volume 1. Koryu Books, 1997. ISBN 1-890536-04-0.
  • Oscar Ratti, Adele Westbrook: Secrets of the Samurai, A Survey of the Martial Arts of Feudal Japan (Castle Books, 1973) ISBN 0-7858-1073-0 (nid.)
  • Yoneno Kōtarō & Hiroi Tsunetsugu (kääntänyt Peter Boylan): Jodo Gihou. Airyudo, 2004. ISBN 978-4750202693. (englanniksi/japaniksi)
  • Friday, Karl F. with Seki Humitake: Legacies of the Sword: The Kashima-Shinryu and Samurai Martial Culture. University of Hawaii Press, 1997. ISBN 978-0824818791.

Lähdeviittaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pasi Hellstén: Jō-harjoittelusta Suomessa. Tengu, Suomen kendoliiton jäsenjulkaisu, 2004, nro 1/2004, sivut 26-27.
  2. Friday, s. 62-63, 120-121