Järventakuinen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee karjalaista maalaiskuntaa. Sukunimestä katso Järventaus.
Järventaguinen, Järventaus
Заозерье, Zaozerje

Järventaguinen, Järventaus

Koordinaatit: 61°51′50″N, 34°22′45″E

Valtio Venäjän federaatio
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Äänisenrannan piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 1 072 km²
Väkiluku (2012) 1 600
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)











Järventakuisen kunta Äänisenrannan piirin kartalla.

Järventaguinen eli Järventaus[1] (myös Järventagainen,[2] ven. Заозе́рье, Zaozerje) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Karjalan tasavallan Äänisenrannan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Lohmoijärven rannalla Petroskoin kaupunkiin kuuluvan Solomannin pohjoispuolella.[3] Kylässä on 1 400 ja kunnassa 1 600 asukasta (vuonna 2012)[4].

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järventakuisen kunnan pinta-ala on 1 072 neliökilometriä tai ilman Äänisen ja Lohmoijärven vesialuetta 293,7 neliökilometriä[5]. Se rajoittuu pohjoisessa Kontupohjan piirin Novinkan ja Jänispellon kuntiin, idässä Karhumäen piirin Suurlahden kuntaan, etelässä Äänisenrannan Puujoen kuntaan ja Petroskoin kaupunkipiiriin sekä lännessä Äänisenrannan piirin Suojun kuntaan[6]. Maapinta-alasta valtaosa on metsää[7].

Kunnan alueella virtaavat Anga, Sjalnaga ja Holodnaja -joet. Järviä ovat Ääninen ja Lohmoijärvi. Hyötykaivannaisiin kuuluvat sora, hiekka, savi ja turve. Järventakuisen kaakkoispuolella sijaitsee samanniminen rauhoitusalue.[8]

Asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lohmoijärven rannalle seitsemän kilometrin pituudelle levittäytynyt Järventakuinen koostuu entisistä Konašovansaaren (ven. Konaši), Lehtiniemen (Lehnavolok), Lohmojan (Logmorutšei), Šeleikin (Štšeleiki), Šlikanniemen (Šlikin Navolok), Sudostroin ja Tihonniemen (Tihi Navolok) kylistä[3][9]. Tihonniemessä, Lohmojalla ja Järventakuisen Rutšjassa asui 1900-luvun alussa lyydiläisiä, jotka jo tuolloin olivat osittain venäläistyneet[10]. 1920-luvulla kylät olivat etupäässä venäläisiä[11].

Keskuskylän lisäksi kuntaan kuuluu neljä kylää: Mander (ven. Berjozovyje Mosty), Jallahti, Suisaari ja Suisaaren saarikylä (Suisar na ostrove)[12]. Järventakuisen lisäksi toiseksi suurin asutuskeskus on 155 asukkaan Jallahti. Suisaaren saarikylässä ei ole lainkaan vakituista asutusta.[4] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 92 % on kansallisuudeltaan venäläisiä, 3 % valkovenäläisiä ja 2 % karjalaisia[13].

Liikenne, talous ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylistä on linja-autoyhteys Petroskoihin. Jallahdessa ja Suisaaressa on laivalaiturit.[14] Kunnan alueella toimii Järventakuisen suurkanala, karjatiloja, kalanviljelylaitos ja saha[15]. Keskuskylän palveluihin kuuluu lastentarha, keskikoulu, kulttuuritalo, kirjasto, poliklinikka, posti ja joukko kauppoja[16].

Nähtävyydet ja matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jallahdella ja Suisaaren kylillä on historiallisen asutuksen status. Kylissä on säilynyt useita 1800- ja 1900-luvun alun asuin- ja talousrakennuksia. Jallahden hautausmaalla on 1900-luvun alusta peräisin oleva tsasouna. Jallahden ja entisen Lehtiniemen luona on kivikautisia asuinpaikkoja.[17] Seudulla sijaitsee useita lomakyliä[18]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 287. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.3.2013).
  2. Eesti Keele Instituudi kohanimeandmebaas eki.ee. Viitattu 4.3.2013.
  3. a b Karelija: entsiklopedija. Tom 1, s. 343. Petrozavodsk: Petropress, 2007. ISBN 978-5-8430-0123-0.
  4. a b Generalnyi plan, s. 21.
  5. Generalnyi plan, s. 3.
  6. Generalnyi plan, s. 9.
  7. Generalnyi plan, s. 42.
  8. Generalnyi plan, s. 13–15.
  9. Suomenkieliset nimitykset: Nissilä, Viljo: Die Dorfnamen des alten lüdischen Gebietes. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 1967.
  10. Karjalan kirja, s. 519–520. Porvoo–Helsinki: Werner Söderström, 1932.
  11. Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo vuoden 1926 väestönlaskun aineiston mukaan genealogia.fi. Viitattu 4.3.2013.
  12. Generalnyi plan, s. 4.
  13. Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Viitattu 26.2.2014. (venäjäksi)
  14. Generalnyi plan, s. 20.
  15. Generalnyi plan, s. 28.
  16. Generalnyi plan, s. 21–22.
  17. Generalnyi plan, s. 18–19.
  18. Generalnyi plan, s. 22.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]