Novinka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kuntaa Karjalan tasavallassa. Leningradin alueen Viipurin piirissä on myös Novinka-niminen taajama (Rasalahti).
Novinka
Новинское сельское поселение, Novinskoje selskoje poselenije

Novinka

Koordinaatit: 62°9′10″N, 34°24′56″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Kontupohjan piiri
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 464,06 km²
Väkiluku (2014) 416
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)












Novinkan kunta Kontupohjan piirin kartalla.

Novinka (ven. Нови́нское се́льское поселе́ние, Novinskoje selskoje poselenije) on maalaiskunta Karjalan tasavallan Kontupohjan piirissä Venäjällä. Sen keskuskylä Ulitina Novinka[1] eli Ylä-Novinka[2] (ven. Ули́тина Нови́нка, Ulitina Novinka) sijaitsee Vašozeron lounaispuolella 13 kilometriä Kontupohjasta kaakkoon.[3] Kylässä on 254 ja kunnassa 416 asukasta (vuonna 2014)[4].

Maantiede ja asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Novinkan kunnan pinta-ala on 464,06 neliökilometriä[5]. Se rajoittuu pohjoisessa Kontupohjan piirin Tedjärven ja luoteessa Kontupohjan kuntiin sekä muualla Ääniseen.

Kunnan alueella virtaavat Tšapa ja Tšebinka -joet. Järviä ovat Äänisen lisäksi Vašozero, Maloje, Nurmozero ja Gangozero.[6] Hyötykaivannaisiin kuuluvat gabrodiabaasi, doleriitti, hiekka ja sora[7]. Luonnonsuojelualueita ovat istutetut siperianlehtikuusi-, tervaleppä- ja siperiansembrametsät. Alueelle suunnitellaan Äänisniemen luonnonpuistoa.[8]

Keskuskylän lisäksi kuntaan kuuluu yhdeksän kylää: Golyševa Novinka, Gorka, Jerkojeva Novinka, Kulmuz eli Kulmus (ven. Kulmuksa), Lukin Navolok, Pieni Hanhijärvi (Maloje Gangozero), Podgornaja, Suuri Hanhijärvi (Bolšoje Gangozero) ja Tšobalahti eli Tsopolahti (Tšebolakša)[5][9].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyydiläisalueen itäpuolella sijainneet pääosin venäläistyneet Novinkan kylät[10] kuuluivat 1900-luvun alussa Kontupohjan volostiin ja kyläkuntaan. Ulitina Novinkassa oli vuonna 1905 35 taloa, koulu ja 274 asukasta.[11] Neuvostoaikana perustettiin Kontupohjan piiriin kuulunut Novinkan kyläneuvosto. Sen neljässä asutuksessa oli vuonna 1933 800 asukasta, joista lähes kaikki olivat venäläisiä. Myöhemmin siihen liitettiin myös Gorkan ja Kulmusin kyläneuvostot.[12][13]

Talous ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnassa toimii maatalousyritys Novinka[3]. Ulitina Novinkassa on pieni sahalaitos[14]. Keskuskylän palveluihin kuuluvat alakoulu, lääkintäasema ja kerhotalo. Siellä on myös vuonna 2006 rakennettu tsasouna.[3]

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikallisia nähtävyyksiä ovat muutamat vanhat asuintalot, 1800-luvun puolivälissa rakennettu Gorkan kirkko sekä Kulmusin hautausmaan karsikkometsä[15].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 211. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.7.2015).
  2. Hramtsova, O. & Troitskaja, Je.: Finskije sootvetstvija nazvani naseljonnyh punktov Respubliki Karelija, s. 22. Petrozavodsk: , 2008. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.7.2015).
  3. a b c Karelija: entsiklopedija, tom 3, s. 196. Petrozavodsk: Petropress, 2011. ISBN 978-5-8430-0127-8.
  4. Spisok selskih naseljonnyh punktov na 1 janvarja 2014 goda amsu.kondopoga.ru. Viitattu 13.7.2015. (venäjäksi)
  5. a b Generalnyi plan, s. 4.
  6. Generalnyi plan, s. 11.
  7. Generalnyi plan, s. 18.
  8. Generalnyi plan, s. 12–13.
  9. Suomalaiset nimet ks. Venäjän federaation paikannimiä, Hramtsova & Troitskaja.
  10. Nissilä, Viljo: Die Dorfnamen des alten lüdischen Gebietes, s. 9–10, 37–38. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 1967.
  11. Spisok naseljonnyh mest Olonetskoi gubernii po svedenijam za 1905 god, s. 8–9. Petrozavodsk: Olonetski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
  12. Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 56. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
  13. Karelskaja ASSR: administrativnoje delenije, s. 16. Petrozavodsk: Gosudarstvennoje izdatelstvo Karelskoi ASSR, 1960.
  14. Generalnyi plan, s. 14.
  15. Objekty istoriko-kulturnogo nasledija Karelii monuments.karelia.ru. Viitattu 13.7.2015. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]