Solomanni

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Solomanni
Соломенное, Solomennoje
Herran temppeliin tuomisen kirkko Solomannin salmen rannalla.
Herran temppeliin tuomisen kirkko Solomannin salmen rannalla.

Solomanni

Koordinaatit: 61°50′47″N, 34°21′36″E

Valtio Venäjän federaatio
Tasavalta Karjalan tasavalta
Kaupunkipiirikunta Petroskoi
Hallinto
 – Asutustyyppi Petroskoin kaupunkiin kuuluva taajama











Solomanni[1] (ven. Соло́менное, Solomennoje) on Petroskoin kaupunkiin kuuluva taajama Karjalan tasavallassa Venäjällä. Se sijaitsee Lohmoijärven ja Äänisen Petroskoinlahden välisen salmen rannoilla kymmenen kilometriä kaupungin keskustasta pohjoiseen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Solomannin kylä (ven. Solomjane) mainitaan ensimmäisen kerran vuoden 1563 verokirjassa. Sen nimi perustuu venäläiseen murresanaan solomja, joka on lainattu itämerensuomalaisten kielten salmi-sanasta.[2] 1500-luvun lopussa Solomanniin perustettiin Pietarin ja Paavalin miesluostari, joka lakkautettiin vuonna 1764. Vuonna 1775 salmen rannalle rakennettiin kivinen Herran temppeliin tuomisen kirkko. Palaneen luostarikirkon paikalle pystytettiin vuonna 1798 valmistunut Pietari-Paavalin kivikirkko. Solomannin seurakuntaan kuuluivat Järventauksen kylät sekä Suolusmäki.[3] Hallinnollisesti Solomanni oli 1900-luvun alussa osa Suojun volostin Järventauksen kyläkuntaa. Vuonna 1905 siellä oli 154 asukasta.[4]

Paikallisia elinkeinoja olivat maanviljely, kalastus, puunhankinta ja uitto sekä 1800-luvun lopulta lähtien työskentely sahalaitoksilla[3]. Vuonna 1874 Lohmoijärven rannalle rakennettiin kauppias Gromovin omistama saha, joka oli pitkään Onegan tehtaan jälkeen Petroskoin toiseksi suurin teollisuuslaitos. 1920-luvun alussa se tuotti neljäsosan Neuvosto-Karjalan sahatavarasta.[5] 1920- ja 1930-luvuilla Solomanni toimi Järventauksen kyläneuvoston keskuksena. Vuonna 1933 siellä oli 3 200 asukasta, joista 70 % oli venäläisiä, 17 % suomalaisia ja 7 % karjalaisia.[6] Samana vuonna paikkakunnalle rakennettiin uusi tiilitehdas[3]. Vuonna 1934 Solomanni sai kaupunkimaisen taajaman statuksen[7].

Solomannin saha evakuoitiin toisen maailmansodan aikana Kirovin alueen Luzaan, mutta se aloitti toimintansa uudelleen jo vuonna 1945. Vuonna 1963 saha ja Petroskoin huonekalutehdas yhdistettiin Petroskoin saha- ja huonekalukombinaatiksi, jonka palveluksessa oli parhaimmillaan 2 000 työntekijää. Huonekalujen valmistuksesta luopunut kombinaatti teki vararikon vuonna 1998.[5]

Nykypäivä ja nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Petroskoin saha- ja huonekalukombinaatin pohjalta perustettiin vuonna 2004 ASPEK-yhtymään kuuluva osakeyhtiö. Sen sahatavaraa tuottavalla tehtaalla työskentelee modernisoinnin jälkeen 350 henkeä.[5]

Luonnonkauniilla paikalla sijaitseva taajama muistuttaa puutaloineen vielä nykyäänkin suurelta osin maaseutua. Sieltä on löydetty harvinainen diabaasilaji, jota on käytetty Pietarin Iisakinkirkon sisustamiseen.[3] Paikallinen nähtävyys on vuosina 1999–2003 restauroitu Herran temppeliin tuomisen kirkko. Pietari-Paavalin kirkko toimii lastentarhana.[8] Lähistöllä sijaitsee kasvitieteellinen puutarha sekä Tšortov stul (”Piruntuoli”) -niminen kalliorinne, joka on suojeltu luonnonmuistomerkki. Solomannin salmi on suosittu virkistyskalastuskohde.[3] Salmen yli johtaa huonokuntoinen avattava ponttoonisilta[9].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 219. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.7.2015).
  2. Nissilä, Viljo: Die Dorfnamen des alten lüdischen Gebietes, s. 75. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 1967.
  3. a b c d e Istorija Solomennogo petrcbs.karelia.ru. Viitattu 17.7.2015. (venäjäksi)
  4. Spisok naseljonnyh mest Olonetskoi gubernii po svedenijam za 1905 god, s. 40–41. Petrozavodsk: Olonetski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
  5. a b c Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 377–378. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.
  6. Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 84. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
  7. Karelskaja ASSR: administrativnoje delenije, s. 6. Petrozavodsk: Gosudarstvennoje izdatelstvo Karelskoi ASSR, 1960.
  8. Karelija: entsiklopedija, tom 3, s. 231. Petrozavodsk: Petropress, 2011. ISBN 978-5-8430-0127-8.
  9. U razbitogo mosta karelia.allnw.ru. Viitattu 17.7.2015. (venäjäksi)