Ivan Gašparovič
| Ivan Gašparovič | |
|---|---|
 Ivan Gašparovič vuonna 2008. |
|
| Slovakian presidentti | |
| Pääministeri |
Mikuláš Dzurinda Robert Fico Iveta Radičová Robert Fico |
| Edeltäjä | Rudolf Schuster |
| Seuraaja | Andrej Kiska |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. maaliskuuta 1941 Poltár, Slovakia |
| Puoliso | Silvia Beníková |
| Tiedot | |
| Puolue | Hnutie za demokraciu (1992-) |
 Nimikirjoitus |
|
Ivan Gašparovič (s. 27. maaliskuuta 1941) on slovakialainen oikeustieteen professori ja poliitikko, joka toimi Slovakian presidenttinä 2004–2014.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gašparovič syntyi Poltárissa lähellä Lučenecia. Hänen isänsä muutti Slovakiaan Kroatiasta ensimmäisen maailmansodan lopussa ja oli opettajana Bratislavassa. Gašparovič opiskeli lakia Komenskýn yliopistossa Bratislavassa 1959–1964 ja työskenteli kunnallisena syyttäjänä Martinissa ja Bratislavassa. Hän liittyi 1968 kommunistiseen puolueeseen tukeakseen Alexander Dubčekin uudistuksia, mutta puhdistettiin myöhemmin puolueesta.lähde? Huolimatta jäsenettömyydestään Gašparovič sai jatkaa uraansa, suoritti tohtorintutkinnon ja opetti vuodesta 1968 heinäkuuhun 1990 lakia yliopistossa. Helmikuussa 1990 hänestä tuli vararehtori. Vuosina 1966–1989 Gašparovič oli myös Slovakian jääkiekkoliiton kansainvälisen komitean varapuhemies.
Samettivallankumouksen jälkeen Václav Havel nimitti hänet 1990 Tšekkoslovakian valtakunnansyyttäjäksi. Vuonna 1992 hänet valittiin Slovakian tasavallan kansallisneuvoston puhemieheksi ja Tšekkoslovakian varapuheenjohtajaksi, ja loppuvuodesta hän on oli mukana laatimassa Slovakian perustuslakia.
Gašparovič liittyi 1992 Vladimír Mečiarin johtamaan HZDS:aan ja kuului Tšekkoslovakian hajottua Mečiarin autoritaarisena pidettyyn hallintoon. Hän oli parlamentin puhemiehenä jälleen 1994–1998 ja käytti maaliskuusta lokakuuhun 1998 presidentin oikeuksia kun parlamentti ei päässyt sopuun uuden presidentin valinnasta. Lokakuun 1998 jälkeen kun HZDS oli oppositiossa, Gašparovič kuului salaista poliisia valvovaan parlamentin komiteaan.lähde?
Hän lähti HZDS:stä heinäkuussa 2002, kun Mečiar ei päästänyt häntä ja eräitä muita HZDS:n jäseniä vaalilistoille.lähde? Gašparovič ja muut jäsenet perustivat samana päivänä (12. heinäkuuta) uuden HZD:n, joka sai syyskuun 2002 vaaleissa 3,3 prosenttia äänistä, ei tarpeeksi saadakseen parlamenttipaikkoja. Gašparovič palasi jälleen yliopistoon.
Huhtikuussa 2004 hän päätti lähteä presidentinvaaliin Mečiaria ja koalition Eduard Kukania vastaan. Yllättäen altavastaajana pidetty Gašparovič sai toiseksi eniten ääniä lähinnä matalan äänestysprosentin vuoksi ja pääsi toiselle kierrokselle, jolla hän voitti Mečiarin 59,9 % – 40,1 %.[1] Vaikka äärikansallinen kansallispuolue (SNS) tukikin avoimesti Gašparovičia, Euroopan lehdistössä hänen valintansa otettiin helpottuneena vastaan pienempänä kahdesta pahasta.[2]
Gašparovič valittiin toiselle kaudelle huhtikuussa 2009.[3] Toisella kierroksella häntä oli vastassa SDKÚ-DS:n Iveta Radičová, jonka hän löi 55,55–44,45 %.
Kunnianosoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Slovakialaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valkoisen kaksoisristin ritarikunta (suurmestari, 2004)
Ľudovít Štúran ritarikunta (suurmestari, 2004)
Pribinan risti (suurmestari, 2004)
Milan Rastislav Štefánikin risti (suurmestari, 2004)
Andrej Hlinkan ritarikunta (suurmestari, 2004)
Lähde:[4]
Ulkomaalaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vytautas Suuren ritarikunta (Latvia, 2005)[5]
Italian tasavallan ansioritarikunta (Italia, 2007)[6]
Isabella Katolilaisen ritarikunta (Espanja, 2007)[7]
Jälleensyntyneen Puolan ritarikunta (Puola, 2014)[8]
Pyhän Jaakon miekan sotilaallinen ritarikunta (Portugali, 2008)[9]
Marianmaan ristin ritarikunta (Viro, 2005)[10]
Valkoisen leijonan ritarikunta (Tšekki, 2013)[11]
Elefanttiritarikunta (Tanska, 2012)[12]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Slovakia's surprise new president BBC. Viitattu 24.1.2015.
- ↑ Slovakia's choice - European press review 2004. BBC. Viitattu 24.1.2015.
- ↑ Slovakia profile BBC. Viitattu 24.1.2015.
- ↑ 522/2008 Z.z. Slov-lex. 2023. Viitattu 27.9.2023. (slovaque)
- ↑ Apdovanotų asmenų duomenų bazė Lietuvos Respublikos Prezidento kanceliarija. 2023. Viitattu 27.9.2023. (lituanien)
- ↑ Gasparovic S.E. Ivan Decorato di Gran Cordone Palazzo del Quirinale. 2007. Viitattu 27.9.2023. (italia)
- ↑ III. Otras disposiciones (pdf) Boletín Oficial del Estado. 2007. Viitattu 27.9.2023. (espanja)
- ↑ Postanowienie Prezydenta Rzeczypospolitej Polskiej z dnia 20 maja 2014 r. o nadaniu orderu Kancelaria Sejmu RP. 2014. Viitattu 27.9.2023. (puola)
- ↑ ENTIDADES ESTRANGEIRAS AGRACIADAS COM ORDENS PORTUGUESAS Página Oficial das Ordens Honoríficas Portuguesas. 2023. Viitattu 27.9.2023. (portugali)
- ↑ Teenetemärkide kavalerid Vabariigi Presidendi Kantselei. 2023. Viitattu 27.9.2023. (eesti)
- ↑ Klaus si přijel do Brna pro vyznamenání, lidé se otočili zády Novinky. 6.3.2013. Viitattu 27.9.2023. (tchèque)
- ↑ Modtagere af danske dekorationer Kongehuset. 2023. Viitattu 27.9.2023. (tanska)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- http://www.prezident.sk/
- http://www.gasparovic.sk/ (Arkistoitu – Internet Archive) – Vaalisivusto
Jozef Tiso (1939–1945)
Vladimír Mečiar (vt.) | Michal Kováč (1993–1998) | Vladimír Mečiar/Ivan Gašparovič (vt) | Mikuláš Dzurinda/Jozef Migaš (vt.) | Rudolf Schuster (1999–2004) | Ivan Gašparovič (2004–2014) | Andrej Kiska (2014–2019) | Zuzana Čaputová (2019–2024) | Peter Pellegrini (2024–)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
