Isomarjastaja
| Isomarjastaja | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Tiaismarjastajat Paramythiidae |
| Suku: | Paramythia |
| Laji: | montium |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Paramythia montium |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Isomarjastaja (Paramythia montium) on varpuslintu, joka kuuluu tiaismarjastajien heimoon. Aiemmin se luettiin kuuluvaksi kukastajien tai marjastajien heimoon.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnun pituus on noin 20 cm. Isomarjastaja on vatsapuolelta, niskasta ja pyrstöstä sininen ja selkäpuolelta vihreä. Naama, töyhtö ja kurkku ovat mustat, alaperä keltainen ja päälaella kulkee vielä valkoinen juova. Kutsuääni kuulostaa siltä, kuin kahta kuivaa lehteä hierottaisin vastakkain. Lintu on peloton ihmistä kohtaan. Lajilla on tapana noukkia eräitä kukkia ja hieroa niiden musertuneita terälehtiä höyhenykseensä.
Isomarjastajasta tunnetaan neljä alalajia: nimialalaji montium sekä alpinum, brevicauda ja olivaceum.
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laji on yleinen Uuden-Guinean keski- ja kaakkoisosissa sekä mahdollisesti Indonesiassa. Lajia ei ole tavattu Suomessa.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isomarjastajan elinympäristöä ovat vuoriston sammaleiset metsät kahden kilometrin korkeudella ja sitä ylempänä aina puurajalle saakka.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laji käyttää ravinnokseen marjoja ja selkärangattomia eläimiä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Perrins, Christopher M. (päätoim.) 1992: Otavan lintutieto - Maailman linnut. Otava. Italia. ISBN 951-1-12001-8
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Paramythia montium IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.1.2023. (englanniksi)