Isokeijukorento

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Isokeijukorento
LestesDryas+Mites.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Sudenkorennot Odonata
Alalahko: Hentosudenkorennot Zygoptera
Heimo: Keijukorennot Lestidae
Suku: Lestes
Laji: dryas
Kaksiosainen nimi

Lestes dryas
Kirby, 1890

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Isokeijukorento Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Isokeijukorento Commonsissa

Isokeijukorento (Lestes dryas) on keijukorentojen heimoon kuuluva pienikokoinen sudenkorento, jota tavataan Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isokeijukorennon koiras on väritykseltään enimmäkseen tummanvihreä ja sinihärmäinen. Laji on hyvin samannäköinen kuin sirokeijukorento ja muistuttaa myös isotytönkorentoa ja kääpiötytönkorentoa. Isokeijukorennolla on kärjistä toisiaan päin taipuvat alemmat perälisäkkeet ja takaruumiin toisen jaokkeen selkäpuolella kahden kolmasosan pituudelta sinihärmäisyyttä. Sirokeijukorentokoiraalla taas on suorat perälisäkkeet ja kokonaan sinihärmäinen toisen jaokkeen selkäpuoli. Isokeijukorentonaaraan munanasetin on tukeva ja ulottuu takaruumiin kärjen yli. Naaralta myös puuttuu keskiruumiin sivulta vaalea olkasauma ja vihreä piste, jotka sirokeijukorentonaaraalla on.[2]

Isokeijukorennon takaruumiin pituus on 24–32 mm ja takasiiven 19–25 mm.[2]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isokeijukorentoa esiintyy laajalti holarktisella alueella Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa lähinnä 40° ja 60° leveyspiirien välillä. Suomessa laji on harvinainen, mutta sitä esiintyy paikallisesti runsaana. Yleisimmillään laji on rannikon läheisyydessä Etelä- ja Lounais-Suomessa.[2] Länsi-Euroopassa laji on yleisimmillään vuoristoisilla alueilla ja elää hajanaisesti alangoilla. Se elää myös Pohjois-Afrikassa reliktinä jääkauden ajalta.[1]

Isokeijukorennon elinalueeseen kuuluvat saviallikot, umpeenkasvaneet lammet, sorakuoppien lampareet ja muut usein kesän aikana kuivuvat pienvedet.[1][2]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isokeijukorennon munat talvehtivat kasvillisuuden seassa ja kuoriutuvat keväällä. Toukkavaihe on hyvin lyhyt, 6–10 viikkoa.[1] Suomessa lajin lentoaika on kesäkuun puolivälistä elokuun lopulle. Päälentoaika on heinäkuussa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Boudot, J.-P.: Lestes dryas IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. a b c d e Karjalainen, Sami: Suomen sudenkorennot, s. 68–69. Uudistettu laitos. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2010. ISBN 978-951-31-5425-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]