Isotytönkorento
| Isotytönkorento | |
|---|---|
.jpg) Koiras |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Sudenkorennot Odonata |
| Alalahko: | Hentosudenkorennot Zygoptera |
| Heimo: | Tytönkorennot Coenagrionidae |
| Suku: | Erythromma |
| Laji: | najas |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Erythromma najas |
|
| Katso myös | |
Isotytönkorento (Erythromma najas) on tytönkorentoihin kuuluva punasilmäinen sudenkorento.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isotytönkorennon ulkonäkö on useimpien muiden tytönkorentojen ja keijukorentojen kaltainen. Sukukypsällä koiraalla on kirkkaanpunaiset verkkosilmät. Sukukypsällä naaraalla ne ovat ruskeanpunaiset. Koiraan takaruumis on vaalea 1., 9. ja 10. jaokkeessa. Naaraan takaruumiin selkäpuoli on melkein kokonaan tumma. Isotytönkorennolta myös puuttuvat monille tytönkorentolajeille tyypilliset päälaen vaaleat kuviot.[3]
Isotytönkorennon takaruumiin pituus on 25–30 mm ja takasiiven pituus 20–25 mm. Laji on Suomen tytönkorennoista suurikokoisin.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laji elää lukuun ottamatta pohjoisimpia ja eteläisimpiä alueita koko Euroopassa ja Aasiassa Japaniin asti. Suomessa se on yleinen varsinkin järvialueilla Etelä- ja Keski-Suomessa. Isotytönkorento elää runsaskasvustoisilla järvillä ja monenlaisilla lammilla ja niiden ohella merenlahdilla ja jokisuvannoilla. Laji viihtyy etenkin kelluslehtisten kasvien alueilla eikä ruoikossa.[3]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isotytönkorennon lentoaika on toukokuun lopulta elokuun puoliväliin, päälentoajan sijoittuessa kesäkuun kesäkuun alkupuolelta heinäkuun puoleenväliin.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Clausnitzer, V.: Erythromma najas IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-3. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.7.2022. (englanniksi)
- ↑ Sami Karjalainen, Heidi Viljanen, Pasi Sihvonen: Isotytönkorento – Erythromma najas Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b c d Karjalainen, Sami: Suomen sudenkorennot, s. 88–89. Uudistettu laitos. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2010. ISBN 978-951-31-5425-7.