Islamovasemmistolaisuus
Islamovasemmistolaisuus (ransk. islamo(-)gauchisme) yleistyi poliittisena käsitteenä Ranskassa sen jälkeen, kun sosiologi Pierre-André Taguieff oli esittänyt sen kirjassaan La Nouvelle judéophobie (2002). Taguieff tarkoitti sillä äärivasemmiston ja muslimifundamentalistien liittoa, jonka ytimessä oli antisemitismi. Poliittinen oikeisto otti termin käyttöönsä syyttäessään vasemmistoa siitä, että se oli huolissaan muslimien syrjinnästä mutta ei islamilaisesta terrorismista.[1][2]
Käsitettä "islamovasemmistolaisuus" on käyttänyt erityisesti ranskalainen oikeisto.[3] Ministeri Frédérique Vidal vaati vuonna 2021 tutkimaan "islamovasemmistolaisuuden syövän" leviämistä yliopistomaailmassa.[4] Marine Le Pen piti Ranskan suurimpana vaarana ranskalaisen vasemmiston liittoa islamilaisten fanaatikkojen kanssa.[5]
Islamin ja marxilaisuuden yhteyksistä kirjoitettiin jo ennen 2000-lukua. Antropologi Ernest Gellner näki vuonna 1981 marxilaisuudessa ja islamissa yhtäläisyyksinä omaisuuteen kohdistuvan moralismin ja vaatimuksen oikeudenmukaisuudesta, mikä molemmissa yhdistyi totalitaariseen valtioihanteeseen.[6] Vuonna 1982 tunnettu ranskalainen kommunismin teoreetikko Roger Garaudy kääntyi islamiin.[7]
Islamovasemmistolaisuudesta sanottua
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Professori Alvin Hirsch Rosenfeldin mukaan islamovasemmistolaiset näkevät islamin uutena keinona pyhässä sodassa globaalia kapitalismia vastaan. Toiveita on herättänyt se, että Ranskan vaaleissa toukokuussa 2012 muslimeista 93 prosenttia antoi äänensä sosialistien ehdokkaalle. [8]
Ranskalainen filosofi Pascal Bruckner lainasi marxilaisena terroristina tunnetun Carlosin sanoja vallankumouksellisesta islamista totuuden, oikeuden ja veljeyden puolustajana ja katsoi islamovasemmistolaisuuden edustavan ateistisen vasemmiston ja uskonnollisen radikalismin hämmästyttävää fuusiota. [9] Brucknerin mukaan Britanniassa sosialistisen työväenpuolueen trotskilaiset ovat taktisesti lähestyneet muslimipuolueita kapitalismin kaatamiseksi. Vastaavasti islamistit ovat teeskennelleet liittyvänsä vasemmistoon vastustamaan rasismia, neokolonialismia ja globalisaatiota.[9][10]
Valtiotieteilijä Maurice Fraser on pitänyt islamin myötäilyä perinteisen vasemmiston luopumisena valistuksen projektista edistää ihmisoikeuksia, vapautta, sekularismia, tiedettä ja edistystä.[11]
Käsitteen kritiikkiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdysvaltalainen yliopistonlehtori Russell P. Johnson katsoo, että puhe islamovasemmistosta on oikeistolaista pelottelua, jossa vasemmistoa pyritään liittämään islamilaisiin terroritekoihin. Todellisuudessa yhteydet ovat kuviteltuja, sillä islam ei ole poliittinen ideologia. Käsite edustaa islamofobiaa ja on vaaraksi uskonnonvapaudelle.[4][12]
Kaunokirjallisuudessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Michel Houellebecq julkaisi vuonna 2015 romaanin Alistuminen, jossa päähenkilö Robert Rediger kääntyy islamiin ja siirtyy yliopiston professorista poliitikoksi. Romaanin mukaan islamovasemmistolaisuus edustaa "aivokuolleiden marxilaisten epätoivoista yritystä nostaa itsensä historian roskakorista takertumalla islamin takinliepeisiin."[13][14]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gellner, Ernest: Muslim Society. Cambridge University Press, 1981. ISBN 978-0-521-27407-4 Teoksen verkkoversio.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Nadia Pantel: Frédérique Vidal. Frankreich debattiert über „Islamo-Linke“ Süddeutsche Zeitung. 22.2.2021.
- ↑ islamo-gauchisme Google Ngram Viewer. Viitattu 6.8.2023.
- ↑ Chavalarias, David: "Islamogauchisme" : le piège de l’alt-right se referme sur la macronie 21.2.2021. Politoscope.
- 1 2 Russell P. Johnson: Islamo-Leftism? 1.3.2021. The University of Chicago. Divinity School. Viitattu 7.6.2023.
- ↑ Yasmine Ryan: French right focuses on ‘radical’ Muslims Al Jazeera. 6.4. 2012. Viitattu 7.6.2023.
- ↑ Gellner, 1981, s. 47-48
- ↑ Roger Garaudy: Veteran of the Resistance who later became a Holocaust denier The Independent. 25.6.2012. Viitattu 1.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Rosenfeld: Deciphering the New Antisemitism, s. 12. Indiana University Press, 2015. ISBN 978-0253018694 Teoksen verkkoversio.
- 1 2 Bruckner: The Tyranny of Guilt: An Essay on Western Masochism, s. 25. Princeton University Press, 2010. ISBN 978-1400834310
- ↑ Pascal, Julia: The Tyranny Of Guilt: An Essay On Western Masochism, By Pascal Bruckner, trans by Steven Rendall The Independent. 22.9.2011.
- ↑ Fraser, Maurice: Is the Decline of the West Reversible? European View, 2010, 9. vsk, nro 2. doi:10.1007/s12290-010-0128-0 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Russell P. Johnson The University of Chicago. Divinity School. Viitattu 6.8.2023.
- ↑ Houellebecq: Submission, s. 223. Farrar, Straus, Giroux, 2015.
- ↑ Brass: Labour Markets, Identities, Controversies: Reviews and Essays, 1982-2016, s. 79. Brill, 2017. ISBN 978-9004337091 Teoksen verkkoversio Viitattu 19.3.2017.