Isäkuukausi
Isäkuukausi oli suomalaisessa sosiaaliturvassa isälle tarkoitettu perhevapaa, jossa isä saa ylimääräistä isyysvapaata käyttäessään osan vanhempainvapaasta. Isäkuukauden ajalta Kansaneläkelaitos maksoi isälle ansiosidonnaista isyysrahaa.
Isä sai isäkuukauden, kun hän käytti vanhempainvapaakaudesta vähintään 12 viimeistä arkipäivää. Isäkuukausi muodostui 12 arkipäivältä vanhempainvapaata ja sitä seuraavasta isyysvapaasta. Ylimääräinen isyysvapaa oli aluksi 1–12 arkipäivää ja vuodesta 2009 alkaen 1–24 arkipäivää. Koska vanhempainvapaita laskettaessa arkipäiviä ovat viikonpäivät maanantaista lauantaihin, oli alkuperäinen 12+12 arkipäivää neljä viikkoa, ja myöhempi vuodesta 2009 alkaen 12+24 arkipäivää kuusi viikkoa vapaata. Vuodesta 2013 alkaen isäkuukausi lakkautettiin ja isyysvapaata saa viettää joka tapauksessa 54 arkipäivää, joista enintään 18 arkipäivää yhtäaikaisesti äidin kanssa.[1]
Isäkuukauden pystyi pitämään heti äidin vanhempainrahan jatkoksi tai siirtämään sen pidettäväksi noin puolen vuoden sisällä (180 kalenteripäivää) vanhempainrahan loppumisesta. Jos isäkuukautta siirretään, toisen vanhemmista pitää olla kotona hoitamassa lasta.
Isäkuukausi oli osa suomalaista sosiaaliturvaa vuosina 2003–2013.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Isyysvapaa pitenee 1.1.2013 alkaen Vakuutusväen Liitto VvL ry. Arkistoitu 24.11.2016. Viitattu 24.11.2016.
- ↑ Yhä useampi isä pitää vauvaloma[vanhentunut linkki] Ilta-Sanomat 2008