Irmeli Niemi
Helmi Irma (Irmeli) Kaarina Niemi (o.s. Kuusisto; 3. helmikuuta 1931 Helsinki – 27. toukokuuta 2008 Sauvo) oli suomalainen teatterin- ja kirjallisuudentutkija ja kirjallisuustieteen professori Turun yliopistossa.[1] Niemi oli erityisesti teatterintutkimuksen uranuurtaja ja onnistui tuomaan elokuvatutkimuksen osaksi yliopistollista tutkimusta ja opetusta.[2]
Tutkijana Niemen erityisen mielenkiinnon kohde oli Maria Jotuni. Hän teki Jotunin näytelmistä väitöskirjansa, joka valmistui vuonna 1964. Vielä eläkkeelle jäätyään hän kirjoitti Jotunin elämäkerran Arki ja tunteet, joka ilmestyi vuonna 2001.[2]
Kirjallisuustieteen professorina Niemi oli kiinnostunut varsinkin yliopiston hallinnosta.[2] Tiedemaailmassa hän vaikutti myös Suomen Akatemian humanistisen toimikunnan puheenjohtajana vuosina 1986–1988 ja valtion tiedeneuvoston jäsenenä vuosina 1992–1996.
Niemi suuntautui tiedehallinnosta myöhemmin taidehallinnon tehtäviin.[2] Hän oli Taiteen keskustoimikunnan puheenjohtaja vuosina 1989–1990 ja opetusministeriön kulttuuriosaston ylijohtaja vuosina 1990–1996. Hän oli mukana, kun Suomeen luotiin uusi alueteatterijärjestelmä, ja hänen johtamansa komitea rakensi teattereiden, museoiden ja orkesterien valtionosuusjärjestelmän. Myös vapaat teatteriryhmät alkoivat saada julkista rahoitusta.
Niemi oli kulttuurialan vaikuttaja lukuisissa eri luottamustoimissa. Hän toimi Ainolasäätiön hallituksen puheenjohtajana vuosina 1992–2004, Suomen Kansallisoopperan hallintoneuvoston puheenjohtajana 1992–1996, Finland Festivalsin puheenjohtajana ja sen neuvottelukunnan jäsenenä 1994–2007 sekä Tuusulanjärven Kamarimusiikin Ystävät ry:n puheenjohtajana 2006–2008.
Vuonna 1996 Irmeli Niemelle myönnettiin Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultainen kunniamerkki.[3]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Irmeli Niemi kuului Kuusiston muusikkosukuun. Hänen isänsä oli säveltäjä Taneli Kuusisto ja äiti hammaslääkäri Kyllikki Kuusisto (o.s. Valtonen). Hänen veljensä on säveltäjä Ilkka Kuusisto.[2]
Niemi avioitui vuonna 1953 lääketieteen professori Mikko Niemen (1929–1999) kanssa.[1][2]
Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Arki ja tunteet: Maria Jotunin elämä ja kirjailijantyö, Otava, 2001
- Finnish popular theatre, Turun yliopisto, 1978
- Heinrich von Kleistin ”Rikottu ruukku” kansannäytelmän analyysia ja tulkintaa, Turun yliopisto , 1977
- Kaksi pienoistutkielmaa Maria Jotunista, Kuopion kaupungin kulttuurilautakunta, 1980
- Kiinteiden ammattiteattereiden katsojakunta keväällä 1977, Suomen teatterijärjestöjen keskusliitto, 1977 (& Leila Lotti)
- Maria Jotunin näytelmät teatterissa, Suomen teatterijärjestöjen keskusliitto, 1966
- Maria Jotunin näytelmät tutkimus niiden aiheista, rakenteesta ja tyylistä, Otava, 1964 väitöskirja
- Nykydraaman ihmiskuva Analyyseja 1900-luvun eurooppalaisista näytelmistä, Tammi, 1969
- Nykyteatterin juuret: Teorioita, tavoitteita, saavutuksia 1900-luvun eurooppalaisessa teatterissa. Forum-kirjasto. Helsinki: Tammi, 1975 (2. painos 1984). ISBN 951-30-3364-3.
- Pääosassa katsoja: Teatteriesityksen vastaanotosta, Tammi, 1983
- Pöydänkulma ja maailma naiskirjallisuus tutkimuskohteena: Teoriaa, käytäntöä, lähteitä, toim. Irmeli Niemi, Turun yliopisto, 1988
- Runouden ja musiikin suhteista, toim. Irmeli Niemi, Clarion, 1983
- Suomalainen alueteatteri 1978–82 tausta, toiminta, vaikutus, Taiteen keskustoimikunta, 1983 (Valtion taidehallinnon julkaisuja, ISSN 0356-942X ; n:o 23)
- Suomalainen yhteiskunta teatterin kuvaamana: Aineksia ja näytteitä 20.–31.3.1967 välisenä aikana vietettävän maailman teatteripäivän johdosta pidettäviksi oppitunneiksi, Suomen teatterijärjestöjen keskusliitto, 1967
- Tekijät, tulkit, kokijat: Esseitä ja tutkimuksia taiteen tekemisestä, välittymisestä ja vastaanottamisesta, toim. Irmeli Niemi, Tammi, 1967
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Moring, Kirsikka: Suomalaisen taidepolitiikan uranuurtaja. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat, 28.5.2008, s. C 9. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.12.2017.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 477. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ a b c d e f Irmeli Niemi – professuurista taidehallintoon www.tieteessatapahtuu.fi. Viitattu 27.9.2022.
- ↑ Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton myöntämät kultaiset kunniamerkit 2014–1947 (Arkistoitu – Internet Archive), Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto 2014 (pdf). Viitattu 27.2.2016.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Niemi, Irmeli hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||
