Iris-keramiikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Iris-keramiikalla viitataan 1800-luvun lopussa perustetun Iris-tehtaan keramiikkatuotantoon, joka muodostui pelkistetyistä punasavisista käyttöesineistä. Nykypäivänä esineiden arvo on noussut huimasti osittain tehtaan poikkeuksellisen lyhyen toimintansa vuoksi. Iris-keramiikka antoi suunnan keraamiselle muotoilulle Suomessa 1900-luvulla ja teokset ovat nykyään keräilykohteita.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porvoossa toimi vuosina 1897–1902 yritys nimeltä Aktiebolaget Iris, joka oli varta vasten perustettu uudistamaan Suomen taidekäsityötä ja taideteollisuutta. Italiassa vuonna 1863 syntynyt kreivi Pehr Louis Sparre oli ruotsalainen taidemaalari ja muotoilija, joka teki merkittävän uran Suomessa jugendin ja kansallisromantiikan parissa. 1890-luvun lopulla hän keskittyi taideteollisuuteen ja perusti Porvooseen Iris-tehtaan. Aluksi tehdas valmisti huonekaluja, mutta jo perustamisvuonna keramiikka tuli osaksi tuotantoa. Keramiikasta vastasi Suomeen niin ikään muuttanut belgialaisenglantilainen taiteilija, taidemaalarinakin merkittävä Alfred William Finch. Hänen johdollaan suomalainen punasavesta tehty keramiikka sai kansainvälisen suunnan.

Finch loi keramiikan saralla jotain aivan uutta ja ennennäkemätöntä. Helmikuussa 1898 markkinoille tuotu Suomen ensimmäinen taidekeramiikkakokoelma piti sisällään lukuisia käyttöesineitä kynttilänjaloista maljakoihin. Moderneja saviesineitä koristeltiin jugendmaisin, kaartuvin ja tyylitellyin luonnonaihein. Lasituksessa suosittiin vaalean- ja tummansinistä, vaalean- ja tummanvihreää ja punaista sekä näiden yhdistelmiä. Myös ruskeat ja vaaleat pilkut olivat yleisiä. Yksi tehtaan lähtökohdista oli käyttää kotimaisia materiaaleja ja Porvoon maaperästä löytyi siihen soveltuvaa punasavea.

Rakennus itsessään oli perustamisensa aikaan monumentaalinen ja herätti huomiota pääkaupunkiseutua myöten. Se oli ensimmäinen kolmikerroksinen rakennus Porvoossa. Iris-tehtaalla oli valtakunnallisestikin iso merkitys, sillä se oli koko Suomen ensimmäinen taideteollinen yritys. Mitään vastaavaa ei koko maassa vielä ollut.

Vuonna 1900 Iris-tehtaan tuotanto sai suurta huomiota Pariisin maailmannäyttelyssä ja myös Porvooseen saatiin vihdoin oma myymälä, mutta Louis Sparre alkoi jo olla työuupumuksen partaalla. Vaikka keramiikka sai paljon arvostusta maailmalla, sen tuotannon aikakausi Suomessa oli kuitenkin väärä ja lukuisten ongelmiensa myötä tehdas jätti konkurssihakemuksen alle viisi vuotta sen perustamisesta. Vaikka Iris-tehtaan tarina päättyi jo vuonna 1902, ehti Finch luoda pohjan modernille keraamiselle muotoilulle.

Jäljennökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1990 porvoolainen keraamikko Srba Lukić toteutti Porvoon museon tilauksesta rajoitetun erän replikoita eli kopioita Iris-tehtaan keramiikasta. Esineet keräsivät odotettua enemmän suosiota ja niitä myytiin ennakkotilauksina jo ennen valmistumista. Tänä päivänä näitä tuotoksia löytää museon lisäksi esimerkiksi antiikkiliikkeistä Srba Lukićin sekä Porvoon museon leimoilla varusteltuina. Lukić on myös korjannut alkuperäisiä Iris-tuotteita.

IRIS-biennaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1988–1996 Srba Lukić perusti ja järjesti viisi kertaa kansainvälisen IRIS keramiikkaseminaarin ja -näyttelyn. Näistä teoksista koottiin Porvoon kaupungin omistama IRIS nykykeramiikkataiteen kokoelma.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]