Iofon (tragediakirjailija)
| Iofon | |
|---|---|
| Ἰοφῶν | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 400-luku eaa. Ateena |
| Kuollut | 300-luku eaa.? |
| Ammatti | näytelmäkirjailija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | muinaiskreikka (klassinen) |
| Aikakausi | klassinen kausi |
| Tyylilajit | tragedia |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Iofon (m.kreik. Ἰοφῶν, Iofōn, lat. Iophon; toimi n. 428–405 eaa.) oli antiikin kreikkalainen tragediakirjailija, joka oli kotoisin Ateenasta. Hän oli tragediakirjailija Sofokleen poika.[1]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Iofon oli Sofokleen laillinen poika, päin vastoin kuin velipuolensa Ariston. Hänen äitinsä oli Nikostrate. Iofon esitti tragedioita jo isänsä eläessä, ja heidän kerrotaan myös kilpailleen näytelmäkilpailuissa toisiaan vastaan. Vuonna 428 eaa. Iofon sai toisen palkinnon kilpailussa Euripidesta ja Ionia vastaan. Hän toimi ainakin vielä vuonna 405 eaa., mikä tulee ilmi tuona vuonna esitetystä Aristofaneen Sammakoista. Aristofanes sanoo Iofonia ainoaksi hyväksi jäljellä olevaksi tragediakirjailijaksi, mutta esittää epäilyksen, onnistuuko tämä säilyttämään maineensa ilman hieman aiemmin kuolleen isänsä apua. Tämä voi tarkoittaa sitä, että Sofokles auttoi Iofonin näytelmien kirjoittamisessa, tai Iofon esitti isänsä kirjoittamia näytelmiä postuumisti.[1][2]
Iofonin ja Sofokleen välille syntyi perimysriitaa ilmeisesti, koska Iofon pelkäsi isänsä periyttävän omaisuuttaan Aristonin pojalle Sofokles nuoremmalle, johon tämä oli hyvin kiintynyt. Iofon kuitenkin hävisi asiasta nostamansa oikeusjutun (aiheesta enemmän artikkelissa Sofokles). Sofokleen kerrotaan antaneen pojalleen anteeksi, ja tämän puolestaan asettaneen isänsä haudalle piirtokirjoituksen, joka viittasi Oidipukseen Kolonoksessa.[1][3]
Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Iofonin nimiin laitettiin 50 näytelmää. Niistä on säilynyt vain vähäisiä katkelmia. Näytelmistä tiedetään nimeltä seuraavat:[1][4]
- Akhilleus (Ἀχιλλεύς)
- Aktaion (Ἀκταίων, Aktaiōn)
- Aulodyi (Αὐλῳδυί, Aulōdyi) (satyyrinäytelmä)[5]
- Bakkhantit (Βάκχαι, Bakkhai) eli Pentheus (Πενθεύς)
- Deksamenos (Δεξαμενός)
- Telefos (Τήλεφος, Tēlefos)
- Troijan tuho (Ἰλίου πέρσις, Iliū persis)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Smith, William: ”Iophon (1)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Smith, William: ”Sophocles”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Valerius Maximus: Factorum ac dictorum memorabilium libri IX 8.7 ext. 12.
- ↑ Suda, Ἰοφῶν.
- ↑ Klemens Aleksandrialainen: Stromateis I, 280.