Intianpöllö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Intianpöllö
Intianpöllö lähellä Bangalorea.
Intianpöllö lähellä Bangalorea.
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Pöllölinnut Strigiformes
Heimo: Pöllöt Strigidae
Suku: Viirupöllöt Strix
Laji: ocellata
Kaksiosainen nimi
Strix ocellata
(Lesson, 1839)[2]
Synonyymit

Syrnium ocellatum
Bulaca ocellata

Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Intianpöllö Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Intianpöllö Commonsissa

Intianpöllö (Strix ocellata) on suuri pöllöihin kuuluva lintu. Sitä tavataan Intiassa, ja sitä esiintyy myös Myanmarissa ja Pakistanissa. Sen elinpiiriä ovat subtrooppiset ja trooppiset monet erilaiset ympäristöt.[1] Intianpöllöt on helppo havaita niiden aamu- ja iltahämärissä kuuluvasta värisevästä kolkosta äänestä. Tyypillinen ääni on koiraan ja naaraan yhteisääntely, ja muita ääniä on matala huhuilu ja kirkuna. Niiden tunnistamista helpottavia ominaisuuksia ovat suuri koko, korvatupsujen puuttuminen ja naamaa kiertävä raidoitus.

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intianpöllö on korvatupsuton, täplikäs ja raidalllinen ja sen väritys on ruskea-valkoinen. Naamakiehkurassa on ohut kiertävä musta-valkoinen raidoitus. Leuka on valkoinen. Sukupuolet ovat samanlaiset.[3] Silmäluomi on oranssi ja silmäterä tummanruskea.[4] Pyrstössä on ohut musta-valkoinen juovitus.[5] Etelä-Intian ruskopöllöstä sen erottaa naaman raidoitus ja täplikäs kruunu.[6]

Sillä on kolme alalajia, eikä niiden esiintymisalueissa ole tarkkoja rajoja.[3]

  • S. o. ocellata (Lesson, 1839) tavataan Etelä-Intiassa, ja uroksella on lyhyemmät siivet (333–338 mm) kuin alalajilla grandis.
  • S. o. grisescens Koelz, 1950 tavataan Pohjois-Intiassa, Himalajan eteläpuolella, lännessä rajana Pakistan, idässä Bihar. Merkit ovat päältä vaaleita, ja urosten siiven pituus on 338–346 mm
  • S. o. grandis Koelz, 1950 tavataan Gujaratissa, ja sen erottava piirre on uroksen siiven pituus (360–372 mm)

Levinneisyys ja elinalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intianpöllöä tavataan Intiassa, ja sitä esiintyy myös Myanmarissa ja Pakistanissa, mutta alkuperä ei ole tiedossa.[1]

Lajia tavataan puutarhoissa ja metsäisillä alueilla. Ne oleilevat päiväsaikaan puissa, jossa ne valitsevat tiheän lehvästön keskellä olevan oksan. Lahoresta on vanha näyte, mutta tuoreita tietoja ei ole Pakistanista. Levinneisyysalue ulottuu Länsi-Bengaliin.[6] Sen elinpiiriä ovat subtrooppiset ja trooppiset kosteat alavat metsät, kuivat savannit, kuivat pensastot, viljelmät, laitumet, puutarhat ja kaupunkialueet.[1]

Käyttäytyminen ja ekologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intianpöllöt lepäävät päiväsaikaan oksalla, yleensä pareittain. Häirittäessä ne voivat lentää auringonvalossa, mutta ne valitsevat mielellään suojaisan paikan tiheässä metsikössä. Niiden kolkko ääni on tsuhua-aa, jossa toisella sävelellä on tremolo. Koiras ja naaras ääntelevät duettona. Koiras ääntelee kerran tai kaksi, ja sen jälkeen naaras lyhyemmin ja vähemmän tremolona.[6] Ääni kuuluu useammin marraskuussa, jolloin alkaa lisääntymiskausi. Pesiä tavataan eniten helmi-huhtikuussa.[6] Ne voivat äännellä myös yksittäisellä huhuilulla ja kirkunalla, kuten tornipöllö. Pesä on puunkolossa, johon se munii kolme valkoista munaa.[3] Niiden ravintoa ovat palmuoravat, hiiret ja muut pienet nisäkkäät.[4]

Kulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikoin Keralassa sen kolkkoa ääntä pidetään pahana enteenä. Ääni tulkitaan merkitsevän povaa-aa (="lähdetään" Malayalamissa) ja sitä pidetään kutsuna henkien maailmaan.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d BirdLife International: Strix ocellata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 20.5.2014. (englanniksi)
  2. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Strix ocellata (TSN 555426) Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)
  3. a b c Handbook of the Birds of India and Pakistan. Osa 3, s. 304–307. , 1981. (englanniksi)
  4. a b Blanford W. T.: The Fauna of British India, Including Ceylon and Burma. Birds. Volume 3. Taylor and Francis, London. (englanniksi)
  5. Baker, E. C. S.: The Fauna of British India, Including Ceylon and Burma. Birds. Volume 4, s. 402–403. Taylor and Francis, London, 1927. (englanniksi)
  6. a b c d Rasmussen P. C. & J. C. Anderton: Birds of South Asia. The Ripley Guide. Osa 2, s. 242. Smithsonian Institution and Lynx Edicions, 2005. (englanniksi)
  7. Vijayaraghavan, B: Newsletter for Birdwatchers, 1986, 38. vsk, nro 3, s. 54–55. (englanniksi)}}

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]