Innocentius IV

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Innocentius IV
Henkilötiedot
Koko nimi Sinibaldo de Fieschi
Syntynyt1180
Genova, Genovan tasavalta
Kuollut7. joulukuuta 1254
Napoli, Napolin kuningaskunta
Paavi
Paavius alkoi 25. kesäkuuta 1243
Paavius päättyi 7. joulukuuta 1254
Edeltäjä Celestinus IV
Seuraaja Aleksanteri IV
Innocentius IV:n vaakuna.
Innocentius IV lähettää edustajiaan suurkaanin luokse.

Innocentius IV, syntymänimeltään Sinibaldo de Fieschi (11807. joulukuuta 1254) oli paavina 25. kesäkuuta 12437. joulukuuta 1254.[1] Hän oli lähtöisin korkea-arvoisesta genovalaissuvusta, opiskeli Parmassa ja Bolognan yliopistossa ja oli yksi oman aikansa parhaita kirkkojärjestyksen tuntijoita. Hänen edeltäjänsä Celestinus IV hallitsi vain kahdeksantoista päivää, joten Innocentius oli käytännössä Gregorius IX:n seuraaja.

Fredrik II ei vaikuttanut alistuvan paavin ehdottomaan ylivaltaan, joten Innocentius pakeni Roomasta vuonna 1244 Genovaan ja Lyoniin, ja palasi Roomaan vasta Fredrikin kuoltua vuonna 1253. Loppuelämänsä hän käytti siihen, että yritti kammeta Fredrikin poikaa Manfredia vallasta.

Mongolivaltakunta käytti hyväkseen tätä valtatyhjiötä ja kävi järjestelmällisesti veristä valloitussotaa Etelä-Venäjällä ja Euroopassa vuodesta 1223 lähtien aina vuoteen 1242 saakka, jolloin mongoliarmeijan eteneminen loppui äkillisesti Wienin liepeille. Vuonna 1245 Lyonin konsiilissa Innocentius katsoi aiheelliseksi lähettää tiedustelijoita ja neuvottelijoita mongolikaanien valtakuntiin. Ainoastaan Güyük-kaani vastasi paavin kirjeeseen, tosin vaatimalla tämän alistumista mongolivaltaan.[2]

Innocentius IV:n bulla Ad extirpanda antoi inkvisitiolle luvan hankkia tunnustuksia kerettiläisiksi epäillyiltä kiduttamalla.

  • Jussi Hanska: Kristuksen sijaiset maan päällä? Paaviuden historiaa apostoli Paavalista Johannes Paavali toiseen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-719-2
  1. Hanska 2005, s. 321.
  2. Johannes de Plano Carpini: Mongolien historia: Matka tartarien maahan vuosina 1245–1247. Suomentanut Sami Jansson. Johdanto, viitteet ja kirjeiden suomennos Antti Ruotsala. Helsinki: Gaudeamus, 2003. ISBN 951-662-873-7.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.