Inge Borkh
Inge Borkh (alun perin Ingeborg Simon; 26. toukokuuta 1921 Mannheim – 26. elokuuta 2018 Stuttgart) oli saksalainen oopperalaulaja, joka oli äänialaltaan sopraano.[1]
Borkh syntyi perheeseen, jonka isä oli juutalainen. Perhe pakeni Natsi-Saksasta vuonna 1935 ja asettui ensin Geneveen, sitten Wieniin. Anschlussin (1938) jälkeen Borkh palasi Sveitsiin, jossa tapasi basso Fritz Ollendorffin. Borkhin äidin puoleisessa suvussa oli paljon laulajia, mutta Borkh itse aloitti koulutuksensa näyttelijänä. Ollendorffin suosituksesta hän kuitenkin keskittyi lauluäänensä kehittämiseen. Borkh opiskeli Milanossa ja teki ensimmäisen esiintymisensä Luzernissa omaksumallaan Inge Borkh -taiteilijanimellä. 1940-luvulla hän asui Sveitsissä ja siirtyi nopeasti kevyemmästä lyyrisestä ohjelmistosta raskaampiin rooleihin. Näihin kuuluivat Senta (Lentävä hollantilainen, Wagner), Giacomo Puccinin Toscan ja Turandotin nimiroolit sekä Leonoran roolit Giuseppe Verdin oopperoissa Trubaduuri ja Kohtalon voima.[1]
Borkh tuli tunnetuimmaksi Richard Straussin oopperoiden Elektra ja Salome nimirooleista. Vuonna 1951 hän myös saavutti merkittävän menestyksen Gian Carlo Menottin Konsulin Magda Sorelin roolissa Berliinissä vain vuosi teoksen kantaesityksen jälkeen. Vuonna 1958 Borkh teki ensimmäisen esiintymisensä Metropolitan-oopperassa Salomena Dimitri Mitropouloksen johdolla. Lontoon Royal Opera Housessa hän esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1959 jälleen Salomen roolissa. Borkh debytoi myös muun muassa San Franciscossa, mutta hänen uransa pääpaino pysyi Manner-Euroopassa. Metropolitan-oopperassa hän teki vielä esiintymisiä Valkyyrian (Wagner), Nainen vailla varjoa -oopperan (R. Strauss) ja Fidelion (Beethoven) tuotannoissa.[1]
Borkh vetäytyi oopperasta esiinnyttyään vuonna 1973 Palermossa Elektrana. Hän kuitenkin teki vielä esiintymisiä monologioilla ja kabareetaiteilijana. Borkh teki vähän kaupallisia levytyksiä, mutta arvostetuksi on noussut esimerkiksi Mitropouloksen johtama Elektran liveäänitys Salzburgin musiikkijuhlilta vuodelta 1957. Borkh julkaisi omaelämäkertateoksen Ich komm' vom Theater nicht los... vuonna 1996. Hän oli naimisissa bassobaritoni Alexander Welitschin (k. 1991) kanssa, ja hänellä oli poikapuoli.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Inge Borkh, Opera Diva of Passionate Portrayals, Dies at 97 Zachary Woolfe. The New York Times 28.8.2018, viitattu 30.12.2022
| ||||||||||||||||||||||||||
