Ilmiöpohjainen oppiminen
Ilmiöpohjainen oppiminen tai ilmiöoppiminen tarkoittaa opiskelua, jossa laajoja teemakokonaisuuksia hahmotetaan oppiainerajojen yli, ja asioita selitetään eri oppiaineita yhdistelemällä.[1]
Suomessa ilmiöoppiminen ja sen lähikäsite "monialainen oppimiskokonaisuus" nostettiin esille Opetushallituksen opetussuunnitelmassa 2016. Ilmiöoppimista on perusteltu esimerkiksi motivoivuudella, yhteisöllisen toimintakulttuurin synnyttämisellä sekä työelämän tarpeilla.[1]
Periaate ja toteutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ilmiöpohjaisessa oppimisessa aihe syntyy opiskelijoiden omista kysymyksistä eikä suoraan opettajan antamana. Opiskelijat saavat itse vaikuttaa paitsi tutkittaviin aiheisiin, myös opiskelutapoihin. Nämä opiskelutavat ja niiden yhdistelmät voivat olla esimerkiksi haastatteluja, videoblogeja, tapahtumien järjestämistä tai oppimispäiväkirjoja. Oppiminen tapahtuu usein pari- ja ryhmätyönä. Ennen ilmiön opiskelua opiskelijat ovat opetelleet aiheen peruskäsitteet.[1]
Opettajan tehtävä ilmiöoppimisessa on ohjata opiskelun onnistumista, jotta se tuottaisi uudenlaista oivaltamista. Opettaja antaa opiskelijoille tukea esimerkiksi aineistonhankinnassa ja tutkimuksen suunnan löytämisessä.[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Ilmiöoppiminen selittää monimutkaista maailmaa ja yhdistää oppiaineita Sanoma Pro. Viitattu 14.12.2020.