Freinetpedagogiikka
Freinetpedagogiikka on pedagogiikan suuntaus, jossa olennaista on lapseen luottaminen ja yhteisön merkitys. Freinetpedagogiikan luoja ja kehittäjä oli ranskalainen Célestin Freinet.
Freinet'n kasvatusfilosofiassa yhdistyvät lapsikeskeisyys eli luottamus lapseen ja yhteisön merkitys.[1] Keskeisenä lähtökohtana ovat lapsen tarpeet, joissa korostuvat terveys, elinvoima, luovuus ja aktiivisuus. Freinet'n mukaan lapsen persoonallisuus kehittyy parhaiten järkevässä demokraattisessa yhteisössä, jossa lapsi toimii ja joka kehittää lapsen itsetuntoa ja voimaa.[2] Kasvattaminen nähdään lapsen avartamisena ja yksilöllisenä kehittämisenä. Lapsen elämän kasvattavia tekijöitä ovat ne esteet, jotka hän kohtaa matkallaan. Nämä yhdistyvät siten vähitellen elämisen tekniikaksi. Demokraattinen yhteisö tarjoaa lapselle mahdollisuuden kehittää taitojaan jatkuvassa vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Freinet suhtautuu hyvyyden ja rakkauden opettamiseen skeptisesti, sillä hänen mielestään näitä asioita ei voi opettaa, vaan niiden olemassaolon tulisi välittyä koulun tai kodin ilmapiirin kautta eli ne ovat kulttuurin tuotetta. Freinet toteaa, että rakkauden siemen kylvetään lapseen omassa perheessä. Freinet loi uuden pedagogisen arvoasteikon, jonka hän toi esille 30:ssä laatimassaan teesissä.[3]
Freinet-pedagogiikka pohjautuu luottamukseen, että lapsi oppii parhaiten kokemalla, tekemällä ja kirjoittamalla.[4] Lapsista pyritään kasvattamaan mieluummin nokkelia ja taitavia kuin kirjaviisaita.[5] Freinet korostaa älykkyyttä, joka ei hänen mielestään ole kuitenkaan staattinen ominaisuus. Älykkyyden kehittyminen on olennaisesti riippuvainen lapsen mahdollisuuksista hankkia kokemuksia ja tehdä niistä johtopäätöksiä. Perusajatuksena on se, että lapselle on luontaista työ, ei leikki.[6]
Freinet'n työkasvatuksen perusteena toimii elämänenergia, joka sysää lapsen liikkeelle. Juuri työteossa tämä elämänvoima toteutuu. Työnteon kautta ihminen saavuttaa elämänhallinnan ja oppii myös järjestämään ympäröivää maailmaansa. Elämänenergia johtaa ihmisen valloittamaan maailmaa kokeillen ja tutkien. Persoonallisuuden kehitys tapahtuu jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Pieni lapsi haluaa osallistua esimerkiksi kodin askareisiin yhdessä vanhempien kanssa matkien työntekoa.[7]
Pedagogiikassa ajatellaan oppimisen tapahtuvan mielekkäiden työtehtävien kautta. Freinet'n mukaan työ on ihmiselle toimintaa, joka täyttää tarpeemme luoda, tuottaa, kasvaa sekä kehittyä, selviytyäksemme meitä ympäröivässä maailmassa. Työnteon kautta syntyy arvoja, ratkaistaan ongelmia ja tutkitaan ympäristöä. Tutkittavat asiat nousevat esille jokapäiväisen elämän ongelmista sekä lasten kiinnostuksen pohjalta, jolloin oppimisen uskotaan olevan tehokkaampaa, kun asiat ovat lapselle itselleen merkityksellisiä. Freinetpedagogiikka korostaa tiedon merkityksellisyyttä. Merkityksellistä tietoa on kaikki mikä rakentaa lapsen itsetuntoa ja jäsentää hänen maailmaansa. Lapsi on itse aktiivinen omassa oppimisessaan ja hakee oppimisen aiheita. Omien onnistuneiden ratkaisujensa lisäksi lapsi jäljittelee myös toisten ratkaisuja. Freinet'n mukaan tällainen jäljittely ei johda oppimiseen, jos siihen ei liity lapsen omaa kokemusta tekemisestä.[8]
Freinet'n pedagogiset perusajatukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tanskalainen psykologian ja Freinet-pedagogiikan tutkija Erik Håkonsson on kiteyttänyt Freinet'n pedagogiset perusajatukset neljään kohtaan:
- Lapsi ei väsy tekemään työtä, joka on kosketuksissa hänen omaan elämäänsä ja joka on hänestä mielekästä. Opetuksen aiheet haetaan lapsen omista kiinnostuksen kohdista ja opiskelu tähtää tuotokseen, jolla on merkitystä sekä lapselle että muille ihmisille.
- Opiskelu etenee kokeilevan hapuilun kautta. Lapsen on itse opettajan avulla, kehitettävä omaa tietämystään ja osaamistaan. Etenemisreitti ei ole valmiina vain opettajan mielessä, vaan muotoutuu oppilaan etsintöjen ja kokemusten kautta.
- Vapaa itseilmaisu. Freinet ohjaa vapaiden tekstien kautta oppilaitaan ilmaisemaan itseään kirjallisesti. Kirjallisille tuotoksille haetaan aina yleisö. Vapaa itseilmaisu toteutuu muillakin alueilla: kuvaamataiteissa, draamassa ja musiikissa.
- Yhteisöllisyys. Oppilaat osallistuvat yhteisvastuullisesti koulutyön suunnitteluun, tekevät yhteistyötä ja ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Freinet'n mukaan demokraattinen yhteiskunta voi syntyä vain demokraattisten yhteisöjen pohjalta.
Freinet'n käsitys kasvattajasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Freinet näkee kasvattajan työskentelyn paremminkin organisaattorina ja opetustapahtuman ohjaajana kuin tiedon jakajana. Lapsen itsenäisen työskentelyn aikana kasvattajan tehtävä on olla passiivinen, mutta aktiivinen tarkkailija. Aktiivinen ja vastuullinen lapsi tarvitsee kasvattajaa töiden suunnitteluun, ohjaamiseen, vähän opettamiseen, mutta ennen muuta palautteen antamiseen. Palautteen antaminen on näistä töistä vaativinta ja aikaa vievintä, koska palaute on ensisijaisesti sanallista ja siinä pitää ottaa huomioon koko työprosessi eikä vain lopputulosta. Samalla kasvattaja tulee huolehtia siitä, että palaute innostaa jatkamaan erityisesti itselle vaikeiden, uusien asioiden parissa työskentelyä.
Lapsen aktiivisuutta, valintamahdollisuuksia, itsemääräämisoikeutta ja vastuuta omasta oppimisestaan korostetaan. Freinet-pedagogiikan menetelmälliset ratkaisut on kehitetty elämänkatsomukselliselta pohjalta eivätkä ne siten perustu tieteellisiin menetelmiin. Kasvattajan tehtävänä on tarjota lapsille sovelias ympäristö, työvälineet ja opetusmenetelmät, jotka auttavat kehittymään yksiöllisesti. Näin ollen Freinet-pedagogiset kasvattajat eivät pidä tärkeänä ulkoa lukua eivätkä valmiiden tietojen omaksumista. Freinet-pedagogiikassa hyväksytään se, että kasvattajilla voi olla puutteelliset teoreettiset tiedot mikäli he kuitenkin keksivät ja parantavat työvälineitä sekä harkitsevat ja kehittävät työskentelymenetelmiä. Kasvattajan tietämättömyys saattaa joskus olla hyvä lähtökohta tiedonhankinnalle.[9]
Yhteisöllisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Freinet uskoi ihmisen oppivan ja kehittyvän kohtaamalla yhteisössä esiin tulevia esteitä ja ongelmia. Ideaalitilanteena näiden ongelmien ja esteiden kohtaamisessa olisi se, että ihminen itse kokeilemalla voisi selvitä näistä esteistä ja tuntea olonsa turvalliseksi tietoisena yhteisön tuesta. Omana itsenään hyväksytyksi tuleminen omissa yhteisöissään on hyvinvoinnin kannalta keskeinen asia. Mikäli ystävät ja hyväksyvät yhteisöt puuttuvat, ihminen voi pahoin, vaikka elämä muuten olisikin turvallista.[10] Tapa, jolla ihminen kykenee itseään ja ympäristöään hallitsemaan, vaikuttaa hänen hyvinvoinnin, tyytyväisyyden ja turvallisuuden tunteeseensa. (Heikkinen, Kettunen 1996, 13.)
Yhteisöllisyys Freinet-pedagogiikassa perustuu siihen, että yhteisössä päätetään yhdessä asioista. Yhteisössä kaikki ovat tasa-arvoisia ja jokaisen mielipide on tärkeä. Freinet'lla tasa-arvoisuus näyttäytyi siten, että hän piti kouluissaan lastenkokouksia, joissa jokaisella oli tasapuolinen vaikutusmahdollisuus. (Patrikainen 1993, 23.) Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut, että kaikki ideat toteutettiin, vaan liikkeelle lähdettiin ihmisten omista tarpeista, joiden tuli olla yhteisön vaatimusten ja normiston mukaisia.[11]
Kasvatus ei Freinetpedagogiikan mukaan ole ainoastaan opettajan ja oppilaan vuorovaikutustilanne, vaan se on osa yhteisöllistä prosessia. Vain osallistumalla toimivan yhteisön elämään lapsi voi oppia tasa-arvoiseksi ja yhteisvastuulliseksi kansalaiseksi. Tällaisessa yhteisössä kasvatustapahtumassa ovat mukana kaikki siihen yhteisöön tavalla tai toisella kuuluvat, niin talonmiehet kuin lapsen vanhemmatkin.
Näin Freinet korostaa kaikessa oppimisessa yksilöiden välistä tasa-arvoa ja yhteiskunnan kehittämistä sopusointuisemmaksi. Kuitenkin tässäkin Freinet haluaa välttää kaiken puritanismin ja puhdasoppisuuden. Hänen mukaansa koulun tulee avautua kohden sen omaa ympäristöä. Opetustilat, opetussuunnitelmat ja lukujärjestykset sekä työvälineet ja opetusmenetelmät on sopeutettava kunkin ajan omiin vaatimuksiin. Koulun opettajia on rohkaistava luomaan omaa pedagogiikkaansa. Tämän seurauksena Freinetpedagogit ovat yleensä aktiivisia oman työnsä kehittäjiä ja heidän ammatillista kehitystä tuetaan ja arvostetaan koko yhteisön toimesta.
Tavoitteellisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Opetuksen yleiset tavoitteet toteutuvat pääsääntöisesti opetussuunnitelmassa, mutta on olemassa aina myös ns. piilo-opetussuunnitelma ja sen toiminta on syytä muistaa. Näiden lisäksi jokaiselle lapselle laaditaan oma henkilökohtainen opetussuunnitelma, jota tarkistetaan lapsen kehityksen edistymisen mukaan.
Henkilökohtaisissa opetussuunnitelmissa korostetaan, että on olemassa useita ja hyvinkin erilaisia ratkaisumalleja, jotka voivat olla vaihtoehtoina toisillensa tai jopa toimia oppilaan omien ratkaisujen mukaisesti jopa päällekkäin ja eritoten lomittain. Tavoitteellisuus edellyttää myös, että kaiken toiminnan tulee olla aktiivista ja organisoitua, sillä tavoitteeton puuhastelu ja näprääminen ei johda mihinkään.
Vastuu ympäristöstä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Freinet-pedagogiikassa painotetaan monipuolista ja rikasta ympäristöä. Sosiaalisen ympäristön lisäksi myös luonnonympäristöä korostetaan. Oppimisympäristöön varataan erilaisia tiloja ja välineitä, jotka mahdollistavat, että lapsi saa kokea ja tutkia luonnollisen tekemisen kautta.[12] Oppimisympäristön ei nähdä rajoittuvan vain sisätiloihin, vaan ympäristössä tulisi olla mahdollisuus hoitaa puutarhaa, kompostia ja rakentaa leikkitelineitä jne. Myös lähiympäristö otetaan aktiiviseen käyttöön.[13]
Kaikissa nykyisissä opetussuunnitelmissa on esillä ympäristö ja siihen suhtautuminen. Freinet toi ympäristövastuun ajatuksen pedagogiikkaansa jo lähes sata vuotta sitten. Hänen mielestään vastuu ympäristöstä on tärkeää. Tämä ilmenee kierrätyksenä sekä tavaroiden huolellisena käyttönä. Erityisesti hän korosti luonnon merkitystä lapsen kehityksen ja oppimisen varmistajana.
Työ opettajana ja kasvattajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jos oppijat ovat oppimistavoiltaan erilaisia, niin he ovat erilaisia myös älykkyyden suhteen. Freinet'n mukaan ei ole vain yhtä älykkyyttä, vaan sitä on hyvin monenlaista ja eri tavoin ilmenevää. Koska lapsi ei myöskään väsy tekemään mielekkäitä asioita, vaan helposti pitkästyy luentojen kuuntelemisesta, niin luovan työn osuus on Freinetpadagogiikassa hyvin keskeinen. Tämä tuo esille myös kädentaitoihin liittyvän älykkyyden. Tällä kädentaitojen alueelle tulee antaa sama arvo kuin esim. äidinkielelle tai matematiikalle annetaan. Samalla pitää tukea lapsen itseilmaisua ja mahdollisuuksia elämyksellisyyteen.
Näin työ nousee Pestalozzin ja meidän kansakoulumme isän Uno Cygnaeuksen ajatusten tavoin hyvin keskeiseen asemaan myös Freinetpedagogiikassa. Työnteon kautta lapsi oppii arvoja ja kehittää niitä myös itse. Samoin työnteon avulla hän oppii ratkaisemaan ongelmia, sillä yleensä työn suorittaminen perustuu ongelmaan ja sen ratkaisuun. Koulutyö tuleekin Freinet'n mukaan järjestää siten, että mielekäs ja monipuolinen työnteko on arkipäivää. Eräänä hyvin suosittuna menetelmänä on ollut oman lehti- ja kirjapainon käyttö ja siten jatkuvasti tuotetun henkisen prosessin tulosten painaminen kaikkien luettavaksi ja koettavaksi. Nykyisin luontevana julkaisukanavana toimii Internet.
Freinet ei halunnut olla kaikkitietävä ja täydellinen osaaja, siksi hän haastaa jatkuvasti kasvattajia eli opettajia, kanssakasvattajia, vanhempia jne. ottamaan kantaa kaikkiin pedagogisiin perusväittämiinsä, joissa hän on kiteyttänyt kasvatuksellisen ajattelunsa. Nämä perusväittämät siis käsittelevät ihmisen olemusta, lapsen reaktioita ja opetusmetodeja. Vain tällä tavalla vapaa ja tasa-arvoinen yksilö voi kehittyä ympäristössä jossa nämä arvot ovat jatkuvasti esillä ja missä ne ovat oleellinen osa jokapäiväistä toimintaa ja elämää.
Freinet'n teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ihmisten koulu, käytännön opas kansan koulun työvälineiden, opetusmenetelmien ja kasvatuksen järjestämiseen (1987)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Freinet C.: Ihmisten koulu, käytännön opas kansan koulun työvälineiden, opetusmenetelmien ja kasvatuksen järjestämiseen. alkuteos Pour l'ecole du peuple. Suomentanut Oksanen, Laila ; Lange, Kaisa. Elämänkoulu, 1987. ISBN 9519987541.
- Hautamäki, A: Hyvä elämä kansalaisten Suomessa. Teoksessa Kajaste, K. (toim.) Suomalainen mahdollisuus – Näkökulmia hyvinvointimme tulevaisuuteen (1997)
- Heikkinen, H & Kettunen, T: Monimuotoinen sosiaaliturva (1996)
- Hytönen, J: Lapsikeskeinen kasvatus (1997)
- Isaksson B: Lust att lära. Sveriges Utbildningsradio AB, 1996. ISBN 9126966123. (ruotsiksi)
- Koskela, H & Laaksonen, R: Äidinkielen opetusta pitkin omaa polkua. Elämänkoulu -lehti 2 / 1995. Suomen Freinet-pedagoginen yhdistys
- Ojala, M: Varhaiskasvatuksen perusteita ja haasteita (1993)
- Patrikainen, R: Freinet pedagogiikka – ympäristöön orientoiva opetus (1993)
- Puustinen, Marjukka; Työkasvatus freinetpedagogiikassa: kolmen opettajan työn tarkastelua työkasvatuksen näkökulmasta (2000)
- Starck, Margaretha : Kotkat eivät käytä portaita: Käytännön Freinetpedagogiikkaa (1996)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ojala 1993, 123, Patrikainen 1993,23
- ↑ Ojala 1993, 123
- ↑ Starck 1996, 20–21,24
- ↑ Patrikainen 1993,23.
- ↑ Ojala 1993, 123.
- ↑ Starck 1996, 18
- ↑ Starck 1996, 18.
- ↑ Starck 1996, 21.
- ↑ Patrikainen 1993, 27, Koskela, Laaksonen 1995:12.
- ↑ Hautamäki 1996, 40.
- ↑ Freinet 1987, 30.
- ↑ Ojala 1993, 124.
- ↑ Starck 1996, 36–38.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Heino, Harri, Lauriala, Anneli ja Linnasaari, Heljä; Vaihtoehtoisia pedagogioita : Steiner, Montessori, Freinet (1992)
- Herlin, Tiina : Lapsi ja oppiminen - freinetpedagogikkaa hahmottamassa. Teoksessa Jarno Paalasmaa (toim.) Lapsesta käsin. Kasvatuksen ja opetuksen vaihtoehtoja. PS-kustannus. (2011)
- Lange, Kaisa : Pedagogiikkaa vai politiikkaa? Teoksessa Jarno Paalasmaa (toim.) Lapsesta käsin. Kasvatuksen ja opetuksen vaihtoehtoja. PS-kustannus. (2011)
- Paalasmaa, Jarno: Maailman parhaat kasvatusajatukset, Luku Työ ja freinetkasvatus. Helsinki: Into Kustannus, 2016. ISBN 978-952-264-669-9.
- Salojärvi, Liisa; Celestin Freinet'n kasvatusajattelun heijastaman ihmiskäsityksen tarkastelua (1993)
- Siikaniemi, Leeni; Itsemääräämiseen kannustava kasvatus: Freinet-pedagogiikan psykologisen perustan hahmottamista (1995)
- Elämänkoulu - Freinetpedagoginen yhdistys (Arkistoitu – Internet Archive)
- Rauman freinetkoulun kotisivu, hyvä esimerkki käytännön sovellutuksesta