Célestin Freinet
Célestin Freinet (15. lokakuuta 1896– 8. lokakuuta 1966) oli ranskalainen pedagogi ja yksi progressiivisen pedagogiikan kehittäjistä. Hänen kasvatusfilosofiaansa kutsutaan Freinetpedagogiikaksi.
Celestin Freinet syntyi 15. lokakuuta 1896 Provencessa, Etelä-Ranskassa. Hän oli ranskalainen pedagogi, joka kuului vuosisadan alun edistyksellisiin pedagogeihin. Hän aloitti opiskelunsa 17-vuotiaana opettajaseminaarissa, jonka hän kuitenkin joutui jättämään kesken lähteäkseen ensimmäiseen maailmansotaan. Hän haavoittui keuhkoihinsa pahasti ja joutui olemaan neljä vuotta keuhkoparantoloissa. Tuona aikana hän tutustui useiden merkittävien kasvatustieteilijöiden teoksiin ja opiskeli samalla filosofiaa. Ammatissaan korkealla tähdännyt Freinet loi nopeasti kansainvälisiä yhteyksiä 1920-luvun kasvatusajattelijoihin kuten Maria Montessoriin, Ovide Decroly'n, Adolphe Feriereen, Anton Makarenkoon ja moniin muihin, jotka ovat osaltaan vaikuttaneet Freinetpedagogiigan kehitykseen.[1] Freinet'n ajattelua ja toimintaa viitoittavat myös laaja käytännön kasvatustyö, johon kiinteästi liittyy yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden vaatimus.[2]
Freinet aloitti opettajan työt keuhkovammastaan huolimatta 24-vuotiaana Bar-sur-Loup'n alppikylässä Etelä-Ranskassa vuonna 1920. Pölyisissä luokkahuoneissa oleminen ja puhuminen oli Freinet'lle vaikeaa ja näin ollen opetus tapahtui paljolti koulun ulkopuolella ja oli hyvin oppilaskeskeistä.[3] Ollessaan opettajana Bar-sur-Loup'ssa, Freinet avioitui Elise Virginie Lagier-Brunon kanssa. He saivat Madeleine -tyttären vuonna 1929. Elise Virginie Lagier-Bruno kirjoitti klassisen teoksen Freinet'stä ja Freinetliikkeen historiasta.[4]
Freinet't muuttivat Saint-Pauliin 1920-luvun lopulla lähinnä parempien postiyhteyksien takia. Ne mahdollistivat Freinet'n ajatusten leviämisen laajemmalle. Nizza hallinnollisine instansseineen oli lähempänä sekä suotuisampi meri-ilmasto teki keuhkovammasta kärsivän Freinet'n olon mukavammaksi. Saint-Paul oli taantumuksellinen porvarillinen kaupunki, jossa ei oltu kiinnostuneita Freinet'n koulusta. Hänen oppilainaan olivat lähinnä käsityöläisten, maatyöläisten, italialaisten maahanmuuttajien ja kausityöläisten lapsia. Seudun oma varakas väestö lähetti lapsensa yksityisiin kouluihin toisille paikkakunnille. Toimiessaan opettajana köyhässä maalaiskoulussa Freinet vakuuttui siitä, etteivät vähäiset resurssit saa olla esteenä köyhimmän kansanosan kouluttamisessa.[5]
Poliittisen ilmapiirin kiristyttyä Freinet't joutuivat lähtemään Saint-Paulista. He muuttivat maalaistaloon Etelä-Ranskan Venceen, mihin he perustivat uuden koulun, josta tuli Freinet'n ajatusten mallikoulu. Vuonna 1936 heinäkuussa kenraali Franco aloitti kapinan Espanjan laillisesti valittua vasemmistohallitusta vastaan, mikä johti sisällissotaan. Seuraavana vuonna tulivat ensimmäiset pakolaislapset Vencen kouluun. Maaliskuussa 1940 santarmit tunkeutuivat koulun ruokasaliin, Freinet vangittiin ja lähetettiin keskitysleirille. Freinet oli tunnettu vapaustaistelija ja kommunisti, jonka vuoksi häntä epäiltiin vakoojaksi ja terroristijohtajaksi. Vahvan tahdon ja pedagogisen työnsä ansiosta Freinet selvisi keskitysleirin olosuhteista. Leirillä hän opetti kanssavankejaan lukemaan ja kirjoittamaan, julkaisi leirilehteä Camp 41 sekä aloitti keskeisten teostensa kirjoittamisen: L'Education du Travail ja Essai de psychologie sensible. [6]
Sodan loputtua 1945 Freinet't palasivat Venceen. He jälleenrakensivat Freinetliikkeen ja avasivat Vencen koulun 1946. Kouluun palasi sen entisiä opettajia ja Freinet keskittyi yhä enemmän pedagogiikkansa kehittämiseen. Vuonna 1966 hän kuoli ja hänet haudattiin Garsiin. Freinet'n kuoleman jälkeen hänen vaimonsa ja tyttärensä jatkoivat koulun ylläpitämistä ja lehden julkaisua. Freinet'n tytär jatkoi koulun pitämistä aina vuoteen 1990, jonka jälkeen se siirtyi Ranskan valtion omistukseen.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Freinet, C, 1987: Ihmisten koulu, käytännön opas kansan koulun työvälineiden, opetusmenetelmien ja kasvatuksen järjestämiseen
- Isaksson, B: Lust att lärä – Celestin Freinet och hans pedagogik från 20-talet till 2000-talet (1996)
- Ojala, M: Varhaiskasvatuksen perusteita ja haasteita (1993)
- Patrikainen, R: Freinet pedagogiikka – ympäristöön orientoiva opetus (1993)
- Starck, Margaretha : Kotkat eivät käytä portaita: Käytännön Freinetpedagogiikkaa (1996)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
