Ilari Rantasalo

Viljo Ilari Rantasalo (2. kesäkuuta 1916 Laukaa – 13. tammikuuta 1999 Helsinki) oli suomalainen lääkäri ja professori.

Henkilöhistoria

Rantasalon vanhemmat olivat professori Viljo Rantasalo ja Leila Wallenius ja puoliso vuodesta 1943 Anna-Liisa Salomaa. Rantasalo tuli ylioppilaaksi Helsingin normaalilyseosta 1936 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1946. Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli 1949. Rantasalo oli lastentautien erikoislääkäri 1951, sai epidemiologian erikoispätevyyden 1955 ja oli mikrobiolääketieteen erikoislääkäri 1963 ja terveydenhoidon erikoislääkäri 1964. Hän oli Helsingin yliopiston vt. assistentti 1945–1948, Helsingin kaupungin lastenneuvolalääkäri 1947–1975, Helsingin yleisen sairaalan lastentautiosaston apulaislääkäri 1949–1951, Valtion seerumilaitoksen osastonjohtaja 1948–1963, Pelastakaa Lapset -yhdistyksen vastaanottokodin lääkäri 1953–1983 ja Helsingin yliopistossa lastentautiopin dosentti vuodesta 1959, hygienian dosentti vuodesta 1971 ja kansanterveystieteen professori 1963–1983. Rantasalo aloitti nykyaikaisen kansanterveystieteen yliopisto-opetuksen Suomessa ja hänet tunnettiin myös kaksosten tutkimuksista. Sotilasarvoltaan hän oli lääkintämajuri (1976), oltuaan talvisodassa joukkueenjohtaja ja komppanianpäällikkö ja jatkosodassa pataljoonan lääkäri.

Julkaisuja

• Über die Einwirkung von Natriumfluorid bei Züchtung von Diphtheriebazillen, mit besonderer Berücksichtigung der selektiven Eigenschaften einiger Salze der Elemente der III–VIII periodischen Gruppe auf das Wachstum gewisser Bakterien des Schlundes, insbesondere der Diphtherie- und Pseudodiphtheriebazillen, 1948. (väitöskirja)
• Kansanterveystiede 1–3, 1976–1979. (yhdessä muiden kanssa, 2. osan uudistettu painos 1982)