Ikuisuuden loppu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ikuisuuden loppu
The End of Eternity
Suomennoksen kansikuva
Suomennoksen kansikuva
Alkuperäisteos
Kirjailija Isaac Asimov
Kieli englanti
Genre tieteisromaani
Kustantaja Doubleday
Julkaistu 1955
Sivumäärä 191
Suomennos
Suomentaja Aulikki ja Markus Lehkonen
Kustantaja Tähtitieteellinen yhdistys Ursa
Julkaistu 1987
Sivumäärä 192
ISBN 951-9269-37-1
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Ikuisuuden loppu (engl. The End of Eternity) on vuonna 1955 julkaistu venäläissyntyisen yhdysvaltalaiskirjailijan Isaac Asimovin kirjoittama scifi-romaani. Kirja käsittelee aikamatkustusta ja on kuuluisimpia aiheesta kirjoitettuja kirjoja. Ikuisuuden loppua pidetään Asimovin parhaana tai yhtenä parhaista teoksista.[1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ikuisuuden loppu kertoo ajan ulkopuolella toimivasta Ikuisuus-järjestöstä, joka pyrkii ohjailemaan ihmiskunnan kehitystä mahdollisimman vakaalle pohjalle. Järjestö pyrkii poistamaan ihmiskunnan koko olemassaolon historiasta kaikki sodat, katastrofit ja kärsimykset. Sen jäsenet rekrytoidaan eri aikakausilta, siten että heidän poistamisensa ajasta ei aiheuta suuria muutoksia. He pystyvät matkustamaan "hissillä" ajassa eteenpäin ja taaksepäin ja pystyvät astumaan normaalimaailmaan tekemään hienovaraisia muutoksia. Kaukana tulevaisuudessa on kuitenkin ajanjakso, johon agenttien pääsy on jotenkin estetty tavalla, jota he eivät ymmärrä, ja sen takana vain autioitunut maapallo. Astuminen ulos ajassa ennen aikamatkustuksen keksimistä on kielletty ja Ikuisuus-järjestö laajentaa pikkuhiljaa otettaan yhä kaukaisempaan tulevaisuuteen, mutta resurssien vähäisyyden vuoksi se pitää kirjan tapahtumien aikaan tarkkaa otetta vain joistakin tuhansista vuosisadoista, sillä jokainen uusi vahdittava vuosisata vaatii lisää teknikoita, laskijoita jne.

Andrew Harlan on etevä teknikko, todellisuusmuutosten asiantuntija, ja hänen tehtävänään on astua eri aikakausille tekemään tarvittavat muutokset suotuisan lopputuloksen saamiseksi. Suotuisa muutos pyritään tekemään mahdollisimman hienovaroisesti, huomaamattomasti ja mahdollisimman vähäisillä säädöllä, ja Harlan on etevä löytämään tällaisia hienovaraisia keinoja. Harlan on myös harrastuksena kiinnostunut primitiivisistä ajoista ennen aikamatkustuksen ja Ikuisuuden perustamista, minkä vuoksi hän saa uuden tehtävän: hänen pitää kouluttaa uusi ja erikoinen Ikuisuuden jäsen, Brinsley Sheridan Cooperin mahdollisimman hyvin primitiiviajan historiaan ja kulttuuriin, mutta hänelle ei kerrota syytä. Harlanin tehtävän vuoksi hän ja Cooper joutuvat viettämään viikon 482 vuosisadalla, jonka aikana Harlan rakastuu palavasti ei-Ikuiseen naiseen, Noÿsiin, suojataakseen Noÿsia seuraavalta todellisuusmuutokselta Harlan päättää rikkoa Ikuisuuden sääntöjä ja viedä Noÿsin ajan ulkopuolelle ja piilottaa hänet johonkin kaukaiseen tulevaisuuteen. Harlan joutuu tekonsa vuoksi napit vastakkain esimiestensä kanssa ja alkaa epäillä Ikuisuuden tarkoitusta ja oikeutusta puuttua ihmiskunnan historiaan.

Romaanin julkaistusta versiosta Asimov rakensi sillan Säätiö-sarjaan (joka puolestaan on liitetty Robotit-sarjaan).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tätä näkökantaa edustaa muun muassa The Encyclopedia of Science Fiction

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]