Siirry sisältöön

Ibrahim I

Wikipediasta
Ibrahim I
Kahden pyhän moskeijan suojelija
Konstantin Kapıdağlın maalaus 1700-1800-luvun vaihteesta.
Osmanien valtakunnan sulttaani
Valtakausi 9. helmikuuta 1640 – 12. elokuuta 1648
Edeltäjä Murat IV
Seuraaja Mehmed IV
Syntynyt 15. marraskuuta 1615
Topkapin palatsi, Konstantinopoli, Osmanien valtakunta
Kuollut 12. elokuuta 1648 (32 vuotta)
Konstantinopoli, Osmanien valtakunta
Hautapaikka Hagia Sofian moskeija, Istanbul,
Puoliso Hümaşah Sultan (virallinen puoliso, aiemmin nimellä Telli Haseki)
Turhan Sultan
Dilaşub Sultan
Muazzez Sultan
Ayşe Sultan
Mahienver Sultan
Şivekar Sultan
Saçbağli Sultan
Lapset Mehmed IV
Suleiman II
Ahmed II
Şehzade Selim
Şehzade Orhan
Şehzade Murad
Şehzade Osman
Şehzade Bayezid
Şehzade Cihangir
Ümmügülsüm Sultan
Fatma Sultan
Gevherhan Sultan
Kaya Sultan
Beyhan Sultan
Atike Sultan
Ayşe Sultan
Bican Sultan
Koko nimi Ibrahim bin Ahmed
Suku Osmani
Isä Ahmed I
Äiti Kösem Sultan
Uskonto sunnalaisuus
Nimikirjoitus
Ibrahim I kuvattuna käsikirjoituksessa Kebir Musavver Silsilenâme, Abdulcelil Levni n. 1710–1720.

Ibrahim I (5. marraskuuta 1615 Konstantinopoli – 12. elokuuta 1648 Konstantinopoli) ; (arab. ابراهيم الأول) oli Osmanien valtakunnan sulttaani vuosina 1640–1648.[1]

Hänen epävakaa luonteensa teki hänestä alttiin ministeriensä ja sukulaistensa kunnianhimolle sekä omalle taipumukselleen hemmotella itseään; seurauksena tästä Osmanien valtakunta heikkeni sotien, huonon hallinnon ja kapinoiden vuoksi hänen hallintokaudellaan.[1]

Suku ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ibrahim I oli yksi sulttaani Ahmed I:n ja Kösem Sultanin kolmesta pojasta. Hän kasvoi aikuiseksi naisten sultanaatiksi nimettynä aikakautena, jolloin Osmanien valtakunnan sisäinen juonittelu ja valtataistelu oli huipussaan ja valtaa jakamaan nousivat usein sulttaanien lailliset vaimot eli Haseki Sultanit ja sulttaanien äidit eli Valide Sultanit. Hänen setänsä sulttaani Mustafa I kärsi mielenterveysongelmista ja suistettiin valtaistuimelta kaksi kertaa. Hänen vanhemman velipuolensa, sulttaani Osman II:n (äiti Mâhfirûze Sultan) murhasivat kapinoivat janitsaarit vuonna 1622 valtaistuimelle.[2]

Toinen sulttaaniksi noussut velipuoli Murad IV murhautti kolme nuorempaa veljeään mahdollisina kilpailijoina. Ibrahim, joka oli kasvanut kotiarestissa eli kafesissä Topkapın palatsin kruununprinssin eristetyssä asunnossa, uskoi joutuvansa myös murhatuksi. Ilmeisesti Murad antoi käskyn kuolinvuoteellaan myös Ibrahimin teloittamiseksi, mutta äiti Kösem Sultan onnistui pelastamaan poikansa hengen. Tällä kaikella oli vaikutuksensa Ibrahimin mielenterveyteen. Muradin kuoltua vuonna 1640 suurvisiiri Kemankeş Kara Mustafa pašša kutsui Ibrahimin sulttaanin palatsiin ottamaan valtaistuimen vastaan, hysteerisenä hän vastusteli ankarasti, sillä hän uskoi, että kyseessä oli salajuoni hänen teloittamisekseen.[2][3]

Hänen äitinsä toi hoviin henkiparantajana mainetta keränneen Cinci Hocan. Hoca oli Grigori Rasputinin kaltainen hahmo, jonka hoidot auttoivat Ibrahimia, mutta joka tavoitteli samalla omaa hyötyään ja otti osaa hovin juonitteluun.[4]

Sulttaani

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallituskautensa alkuvaiheessa, kyvykkään mutta kunnianhimoisen suurvisiiri Kemankeş Kara Mustafa paššan johdolla, Ibrahim solmi rauhan Persian ja Itävallan arkkiherttuakunnan kanssa vuonna 1642 ja valtasi joukkoineen takaisin kasakoilta Asovanmeren ympäristön. [1]

Ibrahimin hallinnon neljä ensimmäistä vuotta sujuivat hyvin, sillä hän säilytti suurvisiirinä pätevän Kemankeş Kara Mustafa paššan, joka onnistui kohentamaan valtakunnan taloudellista tilaa, järkeistämään siviilihallintoa ja vaimentamaan provinsseissa elänyttä kapinahenkeä. Vaikka Ibrahim jätti käytännön politiikan ministereilleen, hän kuitenkin tarkkaili Mustafa paššaa ja pyysi tätä kirjoittamaan itselleen raportteja, joista hän kävi keskustelua suurvisiirin kanssa. Ibrahimin ja Mustafa paššan välit olivat hyvät, mutta toimillaan suurvisiiri hankki kuitenkin voimakkaita vihollisia niiden parista, joiden asema heikkeni hänen politiikkansa vuoksi. Voimakkain oli liittoutuma, jonka muodostivat äiti Kösem Sultan, Cinci Hocan, Ibrahimin vävy amiraali Silahdar Yusuf Agha ja visiiri Sultanzade Semiz Mehmed pašša. Liittouma juonitteli suurvisiiriä vastaan jatkuvasti. Aikaa myöten Ibrahim kääntyi uskomaan arvostelijoita ja määräsi suurvisiiri Kemankes Kara Mustafa paššan erotettavaksi ja pian myös teloitettavaksi.[2]

Kara Mustafa paššan teloituksen vuonna 1644 jälkeen Ibrahim lähetti uusien ministeriensä neuvosta sotaretkikunnan Kreetalle; näin sai alkunsa pitkä sota Venetsian tasavaltaa vastaan ​​vuosina 1645–1669.[1] Käytännössä teko suisti Osmanien valtakunnan pitkäaikaiseen sekasortoon ja epäjärjestykseen. Seuraavien 12 vuoden aikana suurvisiirinä toimi 18 miestä, joista neljä teloitettiin ja 11 jouduttiin erottamaan.[5]

Uudeksi suurvisiiriksi nousi Sultanzade Semiz Mehmed pašša. Ibrahimin äiti Kösem Sultan, joka oli pyrkinyt pysymään vallankahvassa kiinni koko aikuisikänsä, sai jälleen lisää vaikutusvaltaa hovin asioihin. Vuonna 1646 Ibrahimin terveydentila alkoi heiketä. Hän kärsi jatkuvista päänsäryistä ja masennuksesta. Ibrahim vietti yhä enemmän aikaa jalkavaimojensa luona ja kulutti hovin varoja suruttomasti.[2]

Vietettyään nuoruutensa eristyksissä Ibrahim oli henkisesti epävakaa ja joutui yhä enemmän haaremin naisten sekä hoviministeriensä vaikutusvallan alaiseksi. Hänen omalaatuinen käytöksensä ja tuhlailevaisuutensa pakottivat määräämään uusia veroja, mikä herätti tyytymättömyyttä Konstantinopolissa ja syrjäisemmillä alueilla.[1]

Hän kohotti useita jalkavaimojaan arvostettuun Haseki Sultanin eli laillisen vaimon asemaan ja myönsi heille maita ja omaisuutta. Avioiduttuaan suosikkinsa Telli Hasekin kanssa hän määräsi Ibrahim paššan palatsin lattiat päällystettäväksi kalliilla soopelinnahkoilla ja annettavaksi Telli Hasekille. Telli Haseki sai aviossa nimen Hümaşah Sultan. Palatsin huikentelevainen rahankäyttö ja turmeltumisen lisääntyminen suututti kansan. Kösem Sultan ei enää pystynyt vaikuttamaan poikansa päähänpistoihin. Viimein janitsaarit ja osa ulaman jäsenistöstä nousi kapinaan vuonna 1648. Ibrahim kuitenkin kieltäytyi hyväksymästä erottamistaan, mikä hermostutti janitsaareja.[6][2]

Monien historioitsijoiden mukaan leskisulttaanitar Kösem Sultan valtuutti janitsaarit teloittamaan poikansa pitkään jatkuneen ja kärjistyneen poliittisen prosessin pakottamana.[7] Historioitsija Leslie P. Piercen mukaan Kösem oli kuitenkin jo hyvinkin valmis pääsemään eroon pojastaan, joka katastrofaalisen valtakautensa aikana oli tuhonnut monia vanhemman veljensä Murad IV:n aikaansaannoksia. Aiemmassa kirjeessään Kösem Sultan oli kirjoittanut Ibrahimista virassa olleelle suurvisiiri Tezkereci Ahmed paššalle seuraavasti: ”Lopulta hän ei tule jättämään minua sen enempää kuin sinuakaan henkiin. Hän tulee menettämään valtansa hallintoon. Koko yhteiskunta on raunioina. Pane hänet viralta välittömästi.”[8]

Suurvisiiri Tezkereci Ahmed pašša kuristettiin, ja hänen jäännöksensä paloiteltiin kappaleiksi väkijoukon edessä 8. elokuuta 1648. Hän sai tapahtuneen vuoksi postuumin lisänimen Hezarpare, ”tuhat palasta”.[9][6]

Vaimot ja jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ibrahim I:llä oli seitsemän tai kahdeksan haseki sultan -arvoista pojan synnyttänyttä vaimoa, joista viimeinen oli myös hänen laillinen vaimonsa, sekä lisäksi useita tunnettuja ja tuntemattomia alempiarvoisia jalkavaimoja.

Jalkavaimot:

  • Zafire Hatun, eli Zarife, kotoisin Georgiasta.
  • Hubyar Hatun.
  • Şekerpare Hatun.
  • Sakizula Hatun.
  • Şekerbanu Hatun.
  • Hatice Hatun.
  • Suurvisiiri Hezarpare Ahmed paššan vaimo.

Ibrahimilla oli ainakin 18 lasta, joista kahdeksan kuoli jo lapsena:

  • Safiye Sultan (1641–1701)
  • Mehmed IV (1642–1693)
  • Suleiman II (1642–1691)
  • Ahmed II (1643–1695)
  • Atike Sultan (1644– ennen 1693)
  • Şehzade Selim (1644–1669), eli kotiarestissa, suljettuna kafesiin eli Topkapin palatsin haaremin eristettyyn kruununprinssin asuntoon.
  • Sultan (1645–1661 jälkeen)
  • Beyhan Sultan (1645–1700)
  • Ayşe Sultan (1646–1675)
  • Bican Sultan (k. 1675)

Syrjäyttäminen ja kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ibrahim I syrjäytettiin 8. elokuuta 1648 janitsaarien kapinassa, jota tukivat ulama (uskonnolliset johtohahmot). Hänet teloitettiin 32-vuotiaana kuristamalla kymmenen päivää myöhemmin 18. elokuuta 1648 uuden suurvisiirin käskystä ja virkamiesten todistaessa.[1]

Seuraavaksi valtaan nostettiin tuolloin kuusivuotias Mehmed IV, joka oli Ibrahimin poika ja Kösem Sultanin pojanpoika. Alaikäisen Mehmedin tultua hallitsijaksi Kösem pystyi jälleen julistautumaan viralliseksi sijaishallitsijaksi.[9][6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Stoneman, Richard: Matkaopas historiaan: Turkki. Suomentanut Tarja Haikara. Puijo, 1993. ISBN 951-579-033-6
  • Gábor Ágoston,Bruce Alan Masters: Encyclopedia of the Ottoman Empire. Infobase Publishing, 2009. ISBN 0-8160-6259-5
  • Lewis, Menage, Pellat, Schacht et al.: Encyclopaedia of Islam vol. III, s. 983. Brill, 1986. ISBN 90-04-08118-6
  • Leslie P. Pierce: The Imperial Harem - Women and Sovereignty in the Ottoman Empire. Oxford University Press, 1993. ISBN 0-19-507673-7
  • Selcuk Aksin Somel: The A to Z of the Ottoman Empire. Rowman & Littlefield, 2010. ISBN 0810875799

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 6 İbrahim | Reformer, Conqueror, Conqueror of Baghdad | Britannica www.britannica.com. Viitattu 7.7.2026. (englanniksi)
  2. 1 2 3 4 5 Ágoston, Masters 2009, s. 262-264
  3. ↑ Topkapi Palace: Topkapi Palace - Heart of the Ottoman Empire topkapipalace.org. Viitattu 16.7.2026. (englanniksi)
  4. ↑ H. J. Kissling, Bertold Spuler, N. Barbour, J. S. Trimingham, H. Braun, H. Hartel: The Last Great Muslim Empires, s. 37. Brill, 1997. ISBN 9004021043
  5. ↑ Matthee, Rudi: Persia in Crisis: Safavid Decline and the Fall of Isfahan, s. 120. IB Tauris, 2011. ISBN 184511745X
  6. 1 2 3 Encyclopaedia of Islam vol. III s. 983
  7. ↑ Somel s. 124
  8. ↑ Peirce 1993, s. 264
  9. 1 2 Bosworth, Donzel, Lewis, Pellat: The Encyclopaedia of Islam vol. V, s. 272–273. Brill, 1986. ISBN 90-04-07819-3

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ibrahim I Wikimedia Commonsissa
Edeltäjä:
Murat IV		 Osmanien sulttaani Seuraaja:
Mehmed IV
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ibrahim_I&oldid=24126486”