Iberiankultarinta

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Iberiankultarinta
Iduna opaca CDC image.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Kerttuset Acrocephalidae
Suku: Vaaleakultarinnat Iduna
Laji: opaca
Kaksiosainen nimi

Iduna opaca
(Cabanis, 1851)

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Iberiankultarinta Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Iberiankultarinta Commonsissa

Iberiankultarinta (Iduna opaca, aikaisemmin Acrocephalus opacus ja Hippolais opaca) on kerttusten heimoon kuuluva varpuslintu, jota ennen pidettiin vaaleakultarinnan alalajina.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on noin 13,5–14 cm eli se on lehtokertun kokoinen, mutta rakenteeltaan hennompi, sillä se painaa vain noin 11–12 g.[2] Se muistuttaa suuresti vaaleakultarintaa mutta on hieman isompi, sen selkä on ruskehtavan sävyinen ja nokka on leveämpi ja paksumpi.[3] Sukupuolet ovat samanvärisiä. Lajin pesäpoikasilla on kielessä kolme mustaa täplää, kun muilla kultarinnoilla on vain kaksi täplää.[2]

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iberiankultarinta esiintyy Iberian niemimaan eteläosassa ja Luoteis-Afrikassa. Espanjan populaation koko on 5 200 paria. Lajin kanta on elinvoimainen. Se on muuttolintu, joka talvehtii Länsi-Afrikassa Senegalista Kameruniin.[1]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iberiankultarinnan elinympäristöä ovat puutarhat ja metsiköt, joissa on elinvoimainen pensaskerros.[2]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten vaaleakultarinta.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyönteissyöjä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Hippolais opaca IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 19.12.2013. (englanniksi)
  2. a b c Cramp, Stanley (toim.) 1992: The Birds of the Western Palearctic. Vol. VI Warblers. - Oxford University Press. Hong Kong.
  3. Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.