IS-IS

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

IS-IS (Intermediate System-to-Intermediate System) on sisäverkon tai AS:n (eng. autonomous system, autonominen järjestelmä) sisällä toimiva Link State -reititysprotokolla (IGP), jonka ISO (International Organization for Standardization) alun perin kehitti reitittämään CLNP-liikennettä. Myöhemmin RFC1195:ssä IS-IS:ään tehtiin laajennus, jonka mukaan sillä voidaan reitittää sekä IP- että CLNP-liikennettä samanaikaisesti.

Vuosien 1995 ja 1998 välillä IS-IS:n suosio kasvoi merkittävästi Yhdysvalloissa sen tukemien suurien reititysalueiden ja protokollan vakauden ansiosta. Nykyisin IS-IS on käytössä pääsääntöisesti operaattoreiden sisäverkoissa, koska se skaalautuu huomattavasti OSPF:ää tai EIGRP:tä paremmin. On arvioitu, että yhteen alueseen perustuvan IS–IS-verkon enimmäiskoko voi olla noin 1 000–2 000 reititintä, kun taas OSPF:llä reititetyn verkon maksimikoko voi olla vain noin 50 reititintälähde?. Suurimmillaan alueisiin jaettujen IS-IS-verkkojen koko on nykyisin jopa 12 000–15 000 reititintä. Tämän vuoksi nykyisin myös kaikkien suurten eurooppalaisten operaattorien reititys perustuu IS-IS:ään.

Alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IS-IS:n yhteydessä käytetään alueita kaksitasoisen hierarkkisen topologian luomiseksi. IS-IS-reititin voi olla level-1, level-2 tai level-1/2-tason reititin. Reitittimien roolit toimivat siten, että L2-tason reitittimet muodostavat runkotopologian (kuten OSPF:n area0), joilla yhdistetään L1-tason reitittimien muodostamia ”saarekkeita” ja L1/L2-tason reitittimet toimivat näiden alueiden rajareitittiminä.

IS-IS-alueet voidaankin mieltää ennemmin jatkuvien naapurussuhteiden sarjoina kuin topologisina alueina. Level-1-tason alueet muodostuvat jatkuvista reitittimien välisistä L1-naapuruussuhteista samalla Area-ID:n arvolla, ja Level-2-tason alueet muodostuvat vastaavasti jatkuvista reitittimien välisistä L2-naapuruussuhteista. Huomattavaa on myös että IS-IS-reititittimet kuuluvat kokonaan alueeseen, joten alueiden rajat sijaitsevat linkeillä toisin kuin OSPF:n yhteydessä, jossa alueiden rajat ovat reitittimissä.

Osoitteistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka nykyisin IS-IS:ää käytetään pääsääntöisesti pelkästään IP-pakettien reitittämiseen, se on myös monien muiden verkkoprotokollien (kuten. ATM) tavoin perinyt ISO-standardien mukaisen osoiterakenteen NET:in (Network Entity Title). NET-osoitteilla ei ole tiukasti määrättyä pituutta ja kymmenjärjestelmän sijaan merkistönä osoitteissa käytetään heksadesimaalijärjestelmää.

Ominaisuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hierarkkinen reititys
  • Hyvin skaalautuva
  • Nopea konvergenssi
  • Välitön uuden tiedon levitys
  • Luokattomuus

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tietotekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.