PPP (tiedonsiirtoprotokolla)

TCP/IP-pino
sovelluskerros sovelluskerros	BGP · DHCP · DNS · ESMTP · FTP · HTTP · IMAP · IRC · LDAP · MGCP · NNTP · NTP · POP3 · RPC · RTP · RTSP · SIP · SMTP · SNMP · SOCKS · SSH · Telnet · TLS/SSL · XMPP  · (..lisää..)
kuljetuskerros kuljetuskerros	TCP · UDP · QUIC · DCCP · SCTP · RSVP · RIP · ECN
verkkokerros verkkokerros	IP (IPv4 ja IPv6) · ICMP (ICMPv6) · IGMP · IPsec
siirtoyhteyskerros	ARP · IS-IS · NDP · OSPF · L2TP · PPP
fyysinen kerros

PPP (lyhenne sanoista Point-to-Point Protocol) on digitaalisessa tiedonsiirrossa käytetty protokolla jota yleisesti käytetään muodostamaan suora yhteys verkkolaitteiden (node) välillä. PPP ei ole enää laajalti käytössä. Sen ensisijainen käyttökohde on ollut puhelinverkko- ja modeemiyhteydet, mutta sitä käytetään myös laajakaistayhteyksissä (esimerkiksi PPP over Ethernet). Monet verkkoyhteyden tarjoajat ovat käyttäneet PPP-protokollaa modeemiyhteyksissä (esimerkiksi Internet-yhteyksiin, joissa alkuaikoina käytettiin myös SLIP-protokollaa).

PPP toimii yleensä 2. kerroksen (OSI-mallin Data link layer eli siirtoyhteys) protokollana synkronisten ja asynkronisten verkkojen yli. PPP rakennettiin toimimaan usean verkkokerroksen protokollan kanssa, kuten IP, IPX, AppleTalk ja korvaamaan epästandardi 2. kerroksen SLIP-protokolla.

PPP suunniteltiin paljon HDLC-määritelmän jälkeen. Sen johdosta PPP:n suunnittelijat sisällyttivät useita ominaisuuksia, joita ei ollut nähty WAN-datalinkkiprotokollissa siihen mennessä.

Edistynyt virheentunnistus

PPP käyttää FCS-menetelmää tunnistaakseen, onko jossakin kehyksessä virhe. PPP tarkkailee virheiden määrää, ja voi tarvittaessa poistaa verkkolaitteen käytöstä, mikäli virheiden määrä on liian suuri.

Silmukan tunnistaminen

LCP, (Link Control Protocol, PPP:n sisäinen menetelmä, määritelty samassa RFC:ssä) tunnistaa "silmukat" eli yhteydet, jotka kiertävät loputtomiin (virheellisen verkon suunnittelun johdosta tms.) käyttämällä numerointia (magic numbering). Käytettäessä PPP:tä, vastapää lähettää PPP LCP viestin, joka sisältää kyseisen numeron, joka on eri jokaisella päätepisteellä. Silmukassa päätepiste vastaanottaa oman numeronsa, ja pudottaa pois kyseisen paketin.

Automaattinen verkkolaitteen konfigurointi

PPP mahdollistaa myös verkkolaitteen automaattisen konfiguroinnin (vertaa DHCP).

Standardimäärittelyjä

PPP on määritelty IETF RFC 1661:ssä.

Monta dokumenttia PPP:stä on julkaistu heinäkuun 1990 RFC-prosessin jälkeen, kuten todennukseen, salaukseen ja pakkaukseen liittyviä menetelmiä, sekä PPP:n käyttämistä muiden verkkoprotokollien yhteydessä.

• RFC 1994 kuvailee CHAP-protokollan (Challenge Handshake Authentication Protocol) jota käytetään yleisesti muodostamaan soittosarjayhteys Internet-yhteydentarjoajaan.
• RFC 2516 kuvailee PPPoE-protokollan. Se on menetelmä, jota käytetään PPP:n välittämisessä ethernet-verkossa, ja monesti DSL:n kanssa.
• RFC 2364 kuvailee PPPoA-protokollan, menetelmän jolla PPP välitetään ATM-adaption layer 5:n (AAL5) yli. PPPoATM (PPP over ATM)

PPP-kehys

Nimi	Tavujen määrä	Selitys
Lippu	1	Kehyksen alku tai loppu
Osoite	1	Broadcast-osoite
Ohjaus	1	Ohjaustavu
Protokolla	2	Data-kentän protokollan asetustieto
Data	Vaihteleva (0 tai enemmän)	Siirrettävä tieto
FCS	2 (tai 4)	Virheenkorjaussumma

Katso myös

• EAP
• L2TP
• RADIUS
• DIAMETER
• PPPoE
• PPPoA