PPP (tiedonsiirtoprotokolla)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
TCP/IP-pino
sovelluskerros

sovelluskerros
BGP · DHCP · DNS · ESMTP · FTP · HTTP · IMAP · IRC · LDAP · MGCP · NNTP · NTP · POP3 · RPC · RTP · RTSP · SIP · SMTP · SNMP · SOCKS · SSH · Telnet · TLS/SSL · XMPP
kuljetuskerros

kuljetuskerros
TCP · UDP · DCCP · SCTP · RSVP · RIP · ECN
verkkokerros

verkkokerros
IP (IPv4 ja IPv6) · ICMP · ICMPv6 · IGMP · IPsec
siirtokerros ARP · IS-IS · NDP · OSPF · L2TP · PPP

PPP (lyhenne sanoista Point-to-Point Protocol) on digitaalisessa tiedonsiirrossa käytetty protokolla jota yleisesti käytetään muodostamaan suora yhteys verkkolaitteiden (node) välillä. PPP ei ole enää laajalti käytössä. Sen ensisijainen käyttökohde on ollut puhelinverkko- ja modeemiyhteydet, mutta sitä käytetään myös laajakaistayhteyksissä (esimerkiksi PPP over Ethernet). Monet verkkoyhteyden tarjoajat ovat käyttäneet PPP-protokollaa modeemiyhteyksissä (esimerkiksi Internet-yhteyksiin, joissa alkuaikoina käytettiin myös SLIP-protokollaa).

PPP toimii yleensä 2. kerroksen (OSI-mallin Data link layer eli siirtoyhteys) protokollana synkronisten ja asynkronisten verkkojen yli. PPP rakennettiin toimimaan usean verkkokerroksen protokollan kanssa, kuten IP, IPX, AppleTalk ja korvaamaan epästandardi 2. kerroksen SLIP-protokolla.

PPP suunniteltiin paljon HDLC-määritelmän jälkeen. Sen johdosta PPP:n suunnittelijat sisällyttivät useita ominaisuuksia, joita ei ollut nähty WAN-datalinkkiprotokollissa siihen mennessä.

Edistynyt virheentunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PPP käyttää FCS-menetelmää tunnistaakseen, onko jossakin kehyksessä virhe. PPP tarkkailee virheiden määrää, ja voi tarvittaessa poistaa verkkolaitteen käytöstä, mikäli virheiden määrä on liian suuri.

Silmukan tunnistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

LCP, (Link Control Protocol, PPP:n sisäinen menetelmä, määritelty samassa RFC:ssä) tunnistaa "silmukat" eli yhteydet, jotka kiertävät loputtomiin (virheellisen verkon suunnittelun johdosta tms.) käyttämällä numerointia (magic numbering). Käytettäessä PPP:tä, vastapää lähettää PPP LCP viestin, joka sisältää kyseisen numeron, joka on eri jokaisella päätepisteellä. Silmukassa päätepiste vastaanottaa oman numeronsa, ja pudottaa pois kyseisen paketin.

Automaattinen verkkolaitteen konfigurointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PPP mahdollistaa myös verkkolaitteen automaattisen konfiguroinnin (vertaa DHCP).

Standardimäärittelyjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PPP on määritelty IETF RFC 1661:ssä.

Monta dokumenttia PPP:stä on julkaistu heinäkuun 1990 RFC-prosessin jälkeen, kuten todennukseen, salaukseen ja pakkaukseen liittyviä menetelmiä, sekä PPP:n käyttämistä muiden verkkoprotokollien yhteydessä.

PPP-kehys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Tavujen määrä Selitys
Lippu 1 Kehyksen alku tai loppu
Osoite 1 Broadcast-osoite
Ohjaus 1 Ohjaustavu
Protokolla 2 Data-kentän protokollan asetustieto
Data Vaihteleva (0 tai enemmän) Siirrettävä tieto
FCS 2 (tai 4) Virheenkorjaussumma

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]