Huppu-uikku

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Huppu-uikku
Huppu-uikkua esittävä piirros.
Huppu-uikkua esittävä piirros.
Uhanalaisuusluokitus

Äärimmäisen uhanalainen [1]

Äärimmäisen uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Uikkulinnut Podicipediformes
Heimo: Uikut Podicipedidae
Suku: Silkkiuikut Podiceps
Laji: gallardoi
Kaksiosainen nimi

Podiceps gallardoi
(Rumboll, 1974)[2]

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Huppu-uikku Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Huppu-uikku Commonsissa

Huppu-uikku (Podiceps gallardoi) on uikkulintuihin kuuluva lintulaji. Se on vuonna 2012 määritelty ıIUCN:n punaisella listalla äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Sen levinneisyysaluetta ovat Argentina ja Chile. Sen populaation suuruus on 2014–2015 tehdyn selvityksen mukaan noin 660–800 aikuista yksilöä, ja kanta on pienenemässä.[1]

Patagonian kansallispuistossa vuonna 2015 kuvattuja huppu-uikkuja.

Tunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lintu on noin 32 senttimetriä pitkä. Lintu on suurelta osaltaan valkoinen, selkä ja niska on tummanharmaa mustaan päähän saakka. Otsa on valkoinen, ja siinä on punertava otsakruunu. Kyljissä on laajalti valkoista. Samannäköisellä lajilla hopeauikulla (P. occipitalis) on vähemmän valkoista kyljissä. Sen korvien peitinhöyhenet ovat keltaiset ja naaman etupuolisko pikemmin harmaa kuin musta. Sillä ei ole huppu-uikun törröttävää kruunua.[3]

Suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji pesii muutamissa basalttijärvissä Lounais-Argentiinassa Santa Cruzin keskiosissa ja talvehtii Santa Cruzin Atlantin-rannikolla río Coylen, río Gallegosin ja río Chicon estuaareissa. Kaksi satunnaista joskin hyvin dokumentoitua havaintoa tehtiin lokakuussa 2013 Etelä-Chilessä Magallanesissa Laguna Blancassa. Vielä vuonna 1997 kannan suuruudeksi arvioitiin 3 000–5 000 yksilöä. Sen jälkeiset laskennat ovat joka kerran osoittaneet kannan romahtaneen. Luotettavampina pidetään talvehtimispaikkojen laskentoja, sillä pesimäaikaiset määrät näyttävät vaihtelevan lintujen siirtymisen vuoksi eikä todellisten muutosten vuoksi.[1]

Kannan pääuhkana on havaittu kaksi tekijää, ilmastonmuutos ja kaksi tuotua eläinlajia, minkki (Neovison vison) ja yksityisiin järviin istutetut lohet, joiden arvellaan muuttavan järvien tilaa.[1]

Argentiinassa on ryhdytty suojelutoimiin. Noin puolet linnun pesimäyhteiskuntien alueista on suojeltu vuonna 2013–2014 Patagonian kansallispuistoksi. Lintuja on värirengastettu, jotta niiden muuttoja voitaisiin selvittää. On ehdotettu myös uusia suojelutoimia, kuten minkin hävittämistä tietyiltä alueilta ja lohenistutusten rajoittamista. Uusia suojelutoimia suunnitellaan Patagonian kansallispuistossa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e BirdLife International: Podiceps gallardoi IUCN Red List of Threatened Species. Version 3.1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.12.2016. (englanniksi)
  2. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Podiceps gallardoi (TSN 562346) itis.gov. Viitattu 30.12.2016. (englanniksi)
  3. Birdlife.org viitattu 30.12.2016 (englanniksi)
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.