Huomen-lehmä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Huomen-lehmä oli Kuopion yliopiston eläinlääketieteellisen koeaseman navetassa joulukuussa 1993 syntynyt siirtogeeninen vasikka, johon oli siirretty ihmisen punasolujen kasvutekijän geeni (dopingaineenakin myöhemmin tunnettu EPO).[1]

Pohjoismaiden ensimmäinen siirtogeeninen nauta Huomen oli syntymähetkestään lähtien median lemmikki. "Lääkelehmä" kasvoi symboloimaan koko Suomen tuoreen biotekniikka-alan tulevaisuususkoa.[2] Huomenen tarinalle ominaista oli alusta lähtien asetetut suuret odotukset, joita ei ole tähän päivään mennessä lunastettu. "Kultaisen vasikan" ympärille rakentunut julkisuus oli kuitenkin nostamassa alan toimintaedellytyksiä tasolle, josta sillä toimivat yritykset ja yhteisöt nauttivat edelleen. Tämä on ilmeisintä Kuopion yliopistossa, jossa Huomenen kehittäneen professori Juhani Jänteen tutkimusryhmän ympärille rakentui kansainvälisesti merkittäviä geenitekniikan osaajia kasvattava A. I. Virtanen -instituutti[3]. Heti Huomenen vanavedessä perustetut, lyhyemmän aikavälin tuotto-odotuksiin nojanneet yritykset on puolestaan pääosin jo haudattu.

Tausta ja Huomenen syntymä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomen syntyi aikana, jolloin biotekniikka oli Suomessa nuori ja kasvava ala[4], jolle asetettiin erittäin suuria odotuksia. Biotekniikasta odotettiin 1990-luvun alun lama-Suomeen uusia menestyviä yrityksiä[5]. Myös toiveita syövän ja aidsin kaltaisten sairauksien voittamisesta esitettiin. Nämä odotukset liitettiin tulevina vuosina alan julkiseksi symboliksi nousseeseen Huomeneen.[2]

Media suhtautui Huomeneen ja sitä ympäröiviin hurjiin tulevaisuuden näkymiin varsin kritiikittömästi[5]. Helsingin Sanomat kertoi joulun alla 1993 arvokasta lääkemaitoa[6] lypsävän Huomenen olevan "kymmenen tai satojen miljoonien markkojen arvoinen". Tammikuussa 1994 Savon Sanomat kertoi puolestaan lääkemaidon maksavan "noin miljardi markkaa kilolta".[2]

Huomenen ongelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomenessa ilmeni terveysongelmia, jotka koituivat lopulta sen kohtaloksi.[2] Huomenta ei uskallettu saattaa tiineeksi, koska siirtogeenikonstruktion pelättiin leviävän muuallekin kuin maitorauhasiin, millä olisi voinut olla eläimen kannalta tuhoisat seuraukset.[7]

Huomenen loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvun puolivälissä lääkelehmät viettivät hiljaiseloa median suhteen. Tuohon mennessä alan tutkimushankkeisiin oli kuitenkin saatu mukaan niin valtion (mm. Sitra sijoitti Pharming B.V.:hen 10 Mmk[2]) kuin kansainvälistä rahaakin. Rahoittajat odottivat tuloksia, mutta kaupallistaminen osoittautui vaikeaksi.[2] Markkinoita uusille tuotteille ei ollut.[8] Siirtogeenisten eläinten kohdalla yliarvioitiin niiden lyhyen aikavälin vaikutukset.[2]

2000-luvun alkuun mennessä geeniteknologian kritiikki oli rantautunut Suomeen. Julkisuudessa alettiin puhua hankkeista kriittiseen sävyyn. Myös teknologiaa kehittävien yhtiöiden rahat alkoivat loppua. Syksyllä 2001 Pharming ajautui selvitystilaan[9], seuraavassa kuussa Huomen-lehmä lopetettiin ylipainon ja nivelvaivojen takia[10], ja vuoden loppuun mennessä Pharming oli konkurssissa[9]. Lopetettu Huomen-lehmä täytettiin ja sijoitettiin Kuopion luonnontieteelliseen museoon.[11] Nykyisin se on esillä Bioteknia-rakennuksessa, jossa Kuopion yliopiston A. I. Virtanen -instituuttikin toimii.[10]

Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtavan huomion myötä bioteknologiaan alkoi virrata rahaa. Huomenen kehittänyt Jänteen tutkimusryhmä perusti FinnGene-yhtiön, jonka piti kaupallistaa osaaminen ja muuttaa lupaukset rahaksi.[2] Tulevina vuosina Jänteen ympärille Kuopion yliopistoon rakentui kokonainen bioteknologiasektori, helmenään A.I. Virtanen -instituutti, jonka kasvua rahoitettiin myös yliopistosta lakkautetun hammaslääketieteen kompensaatiorahoilla ja -viroilla. Professori Juhani Jänne sai itse 1994 Matti Äyräpään palkinnon. Lupaukset olivat kuitenkin ennenaikaisia. Punasolun kasvutekijä huomattiin patentoiduksi Yhdysvalloissa, minkä katsottiin viivästyttävän lääkemaidon tuotantoa ainakin kymmenellä vuodella.[2]

Hollantilainen Pharming-yhtiö osti FinnGenen ja alkoi kehittämään Suomessa Alankomaissa aikaisemmin kehitetyn geenisonni-Hermanin jälkeläisiä[11]. Hermanin jälkeläisissä oli siirtogeeni, joka tuotti niiden maitoon laktoferriinia. Julkisuudessa puhuttiin jälleen lääkelehmistä, ja tulevat tuotteet liitettiin löyhästi jopa syövän ja aidsin parantamiseen[12]. Maalattu kuva oli erittäin pinnallinen. Tekninen puoli kuvattiin naivistisesti ja jätettiin osin salaperäisyyden varjoon. Viestinnässä keskityttiin vetoamaan inhimillisyyteen ja tunteisiin muun muassa kertomalla eläinten hyvästä hoidosta.[2] Taloudellinen ja kaupallinen tarkastelu jäi mediassa kuriositeetiksi. Ainoita tätä puolta analysoivia artikkeleita, ”Herman syrjäytti Huomenen” ilmestyi Talouselämä-lehdessä (14/1996).[2] Artikkelissa todettiin Pharmingilla olevan Euroopassa kilpailijoita ja siirtogeenisen tuotannon olevan riskialtista. Lisäksi artikkelissa kerrottu Pharming - FinnGene kaupassa siirtyneen Huomenen tasearvo, 7 000 markkaa, paljasti, miten suuri osuus koko yhtiön arvosta oli pelkillä odotusnäkymillä.[2]

Keskustelua geenitekniikan riskeistä ja haasteista ei osattu vielä käydä[13] - sitä saatiin odottaa vuosikymmenen loppupuolelle[14], jolloin debatti esimerkiksi kloonauksesta (Dolly-lammas) ja GMO-lajikkeiden maahantuonnista käynnistyi.

Huomenesta jäi jälki alan kotimaiseen historiaan ja erityisesti Kuopion yliopistoon kertyneiden julkaisujen, rahoituksen ja osaamisen myötä[10]. Esimerkiksi ensimmäistä länsimaista geenilääkettä markkinoille 2009 tuomassa oleva Ark Therapeutics perustuu suurelta osin A.I. Virtanen -instituutin professori Seppo Ylä-Herttualan työhön. Ylä-Herttuala on palkittu Jänteen tavoin Matti Äyräpään palkinnolla. Mikäli lääke saa myyntiluvan, olisi se ensimmäisiä todellisia näyttöjä geeniteknologian kaupallisen potentiaalin lunastamisesta, joita alalla on odotettu Huomenesta lähtien.[15] Joulukuussa 2009 EMEA kuitenkin hylkäsi Ark Therapeuticsin Cerepro-lääkkeen myyntilupahakemuksen, ja tammikuussa 2010 yritys ilmoitti aloittavansa YT-neuvottelut, jotka koskivat 50 % sen työntekijöistä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Väliverronen, Esa: Tarinoita Huomenesta - eli miten biotekniikan tulevaisuutta tuotetaan. (Journalismikritiikin vuosikirja 2002) Tiedotustutkimus, 2002, 25. vsk, nro 1, s. 109-124. Artikkelin verkkoversio (html).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Larmas, Markku: Huomen-lehmän oli tarkoitus tuottaa ”halpaa” epoa Turun Sanomat. 18.6.2008. Viitattu 17.4.2009.
  2. a b c d e f g h i j k l Väliverronen, Esa: Tarinoita Huomenesta - eli miten biotekniikan tulevaisuutta tuotetaan
  3. Uusitupa, Matti: Rehtorin puhe: A.I. Virtanen Instituutti, 10-vuotisjuhla 8.6.2005. Kuopion yliopisto. Viitattu 17.4.2009.
  4. Bioteknologian aikajana Bioteknologia.info. Tekes. Viitattu 17.4.2009.
  5. a b Hyvä biolääketiede - paha geeniruoka 26.6.2007. Suomen luonnonsuojeluliitto. Viitattu 17.4.2009.
  6. Kantomaa, Raija: Lääkemaito Akuutti. 7.3.2000. YLE. Viitattu 17.4.2009.
  7. Vauras, Riitta: Geenitekniikka yleistyy eläinkokeissa Ekoisti / Ympäristöuutiset. 8.3.1998. YLE. Viitattu 17.4.2009.
  8. Juurus, Kati: Biolypsykone MOT. 16.2.2004. Viitattu 21.4.2009.
  9. a b Holtari, Seija: Vanhat bioyritykset kukoistavat Talouselämä. 12.4.2002. Viitattu 17.4.2009.
  10. a b c Huomen-lehmä palasi yliopistoon 21.10.2004. Kuopion yliopisto. Viitattu 17.4.2009.
  11. a b Huomen museoidaan, Herman näyttelytähdeksi Tiede. 14.2.2002. Viitattu 17.4.2009.
  12. Pasanen, Jarmo: Geenimuuntelu tuottaa painetta, pelkoa, ristiriitaa, rahaa, ruokaa, tietoa, toivoa Kodin Pellervo. 21.3.2002. Viitattu 17.4.2009.
  13. Myllykangas, Markku: Jäähyväiset sairauksille Savon Sanomat. 17.4.2008. Viitattu 17.4.2009.
  14. Haasola, Niina: Geenitutkimuksen kuva mediassa kaksijakoinen 2.2.2007. Helsingin yliopisto. Viitattu 17.4.2009.
  15. Huttu, Tiina: Geenilääke päihittää entiset Tiede. 1.2.2008. Viitattu 17.4.2009.


Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]