Tämä on lupaava artikkeli.

Seppo Ylä-Herttuala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Seppo Ylä-Herttuala
Henkilötiedot
Syntynyt5. tammikuuta 1957 (ikä 67)
Tampere
Kansalaisuus Suomi suomalainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot Tampereen yliopisto
(LK 1978, LL 1982, LT 1987[1])
Instituutti Itä-Suomen yliopisto, Kuopion yliopisto, Suomen Akatemia, Tampereen yliopisto, Kalifornian yliopisto (UCSD)[1]
Tutkimusalue sydän- ja verisuonitautien ja aivosyövän geeniterapia[2], virusvälitteinen geeninsiirtoteknologia[2]
Tunnetut työt Suomalainen geenilääketieteen pioneeri, Ark Therapeutics -geenilääkeyhtiön perustaja
Palkinnot Matti Äyräpään palkinto[3], InBev-Baillet Latour International Health Prize[4], Sydäntutkimuksen suurpalkinto[2], Kunniatohtori (University College London[2]),
FSGT, pj.[5] ja perustaja[2]
ESGCT, hall. jäsen, pj. 2011–[6]
ESC, Fellow[7], hall. jäsen 2006[2]
ASGT, jäsen[2]

Seppo Ylä-Herttuala (s. 5. tammikuuta 1957 Tampere)[8] on suomalainen molekyylilääketieteen professori. Hän työskentelee Itä-Suomen yliopiston A. I. Virtanen -instituutissa Bioteknologian ja molekulaarisen lääketieteen laitoksella ja toimii Biocenter Kuopion johtajana.[1] Ylä-Herttuala on kansainvälisesti tunnetuin suomalainen geeniterapiatutkija, ja hänet valittiin vuonna 2005 ja uudestaan vuonna 2010 Suomen Akatemian akatemiaprofessoriksi. Hänet on palkittu uransa aikana muun muassa Matti Äyräpään palkinnolla.

Koulutus ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylä-Herttuala valmistui lääketieteen kandidaatiksi Tampereen yliopistosta 1978, lisensiaatiksi 1982 ja väitteli tohtoriksi 1987. Hän työskenteli Tampereen yliopistossa tutkimusassistenttina 1983–1985 ja Suomen Akatemiassa tutkimusavustajana 1985–1988. Tutkijatohtorina Ylä-Herttuala oli Kalifornian San Diegon yliopistossa 1988–1991. San Diegosta hän palasi Tampereen yliopistoon, jossa hän opetti 1991–1995 lääketieteellistä biokemiaa. Samaan aikaan hän toimi Suomen Akatemian akatemiatutkijana. Vuonna 1995 Ylä-Herttuala nimitettiin molekyylilääketieteen professoriksi Kuopion yliopistoon. Vuodesta 2001 hän on johtanut A. I. Virtanen -instituuttia.[8]

Ylä-Herttualan johdolla tehtiin vuonna 1995 Pohjoismaiden ensimmäinen geenisiirto ihmisen pahanlaatuisen aivokasvaimen hoitamiseksi[3]. Hän käytti myös ensimmäisenä maailmassa adenovirusvälitteistä geeninsiirtoa ihmisen valtimoihin vuonna 1996[2]. Ylä-Herttuala on julkaissut useita tutkimuksia VEGF-kasvutekijän biologisista vaikutuksista ja terapeuttisesta angiogeneenistä, patogeneesistä ja ateroskleroosin hoidosta käyttäen geeniterapiaa ja erilaisia virusvektoreita.[9] Hän perusti Suomen Geeniterapiaseuran vuonna 1999[2], ja toimii useissa kansainvälisissä yhteisöissä sekä tieteellisten lehtien toimituskunnissa[2].

Ylä-Herttualaa pidetään yhtenä maailman eturivin tutkijoista verenkiertoelimistön sairauksien sekä pahanlaatuisen aivosyövän hoitoon tähtäävässä geeniterapiassa. Hänen ryhmänsä Sydän- ja verisuonitautien ja tyypin 2 diabeteksen tutkimuksen huippuyksikkö Itä-Suomen yliopistossa oli Suomen Akatemian huippututkimusyksikkö, Center of Excellense 2002–2007.[10][11]

Ylä-Herttuala valittiin vuonna 2005 Suomen Akatemian akatemiaprofessoriksi.[9] Vuonna 2009 Sigrid Juséliuksen säätiö myönsi Ylä-Herttualalle apurahan ajanjaksolle 2009–2014. Apuraha on suuruudeltaan 250 000 euroa vuodessa.[12][13] Ylä-Herttuala oli 2001–2005 myös Sigrid Juséliuksen säätiön suurstipendiaatti.[14] Tammikuussa 2010 Euroopan tiedeneuvosto (ERC) myönsi huippututkijoille suunnatussa Advanced Grants -haussa Ylä-Herttualalle 2,2 miljoonan euron apurahan geenihoidon tutkimuksiin.[15] Toista kertaa järjestettyyn apurahahakuun osallistui 1 584 tutkijaa, joista 236 sai apurahan. Ylä-Herttuala oli ainoa rahoituksen saanut suomalaistutkija.[15] Suomen Akatemia valitsi Ylä-Herttualan vuonna 2010 uudestaan akatemiaprofessoriksi. Yhdeksästä uudesta professorista vain Ylä-Herttuala ja Markku Laakso saivat jatkaa tehtävässä.[16]

Tunnustuksia ja palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylä-Herttuala sai tammikuussa 2009 Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin Matti Äyräpään palkinnon, joka on Suomen arvostetuin lääketieteen tutkimuksen palkinto.[3] Huhtikuussa 2009 hän jakoi 200 000 euron arvoisen InBev-Baillet Latour International Health Prize -tiedepalkinnon Helsingin yliopiston akatemiaprofessori Kari Alitalon kanssa.[4] Se myönnettiin tutkimuksesta, jossa on selvitetty veri- ja imusuonten uudiskasvun ja niiden säätelyn sovellusmahdollisuuksia sydän- ja verisuonitautien, sekä syövän hoidossa. Palkinnon jakaneet Ylä-Herttuala ja Alitalo ovat vuosien ajan tehneet yhteistyötä em. sairauksien geenihoidon kehittämiseksi.[4] Heille on kertynyt 15 yhteistyövuoden aikana yli 40 yhteisjulkaisua.[17]

Lokakuussa 2010 Ylä-Herttuala valittiin Euroopan geeni- ja soluterapian yhdistyksen, European Society of Gene and Cell Therapyn (ESGCT) presidentiksi seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi.[6]

Vuonna 2016 Ylä-Herttuala sai Amerikan geeni- ja soluterapiayhdistyksen myöntämän Outstanding Achievement Awardin pitkäjänteisestä työstä geenihoitojen kehittämiseksi.[18]

Ark Therapeutics[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ark Therapeutics

Ylä-Herttuala on ollut mukana kehittämässä myös kaupallista geeniterapiaa. Hänen 1990-luvun puolivälissä University College Londonin professori John Martinin ja Stephen Barkerin kanssa perustamansa Eurogene on sittemmin muuntunut Ark Therapeutics -ryhmäksi, joka on listautunut Lontoon pörssiin. Perustajat ovat edelleen avainrooleissa (konsultteina ja omistajina) yrityksen tutkimus- ja tuotekehitystoiminnoissa.[19]

Syyskuun vaihteessa 2009 Ylä-Herttuala omisti 1,53 prosenttia Ark Therapeuticsin osakekannasta[20]. Yrityksen osakekurssi oli laskenut syyskuussa 2011 3,75 penceen listautumishetken 133:sta.

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bhardwaj, Shalini et al.: Gene therapy to prevent occlusion of venous bypass grafts. Expert Review of Cardiovascular Therapy, kesäkuu 2008, 6. vsk, nro 5, s. 641–652. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  • Leppänen, O et al.: Oral imatinib mesylate (STI571/gleevec) improves the efficacy of local intravascular vascular endothelial growth factor-C gene transfer in reducing neointimal growth in hypercholesterolemic rabbits. Circulation, 9.3.2004, nro 109, s. 1140–1146. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  • Rutanen, J et al.: Adenoviral catheter-mediated intramyocardial gene transfer using the mature form of vascular endothelial growth factor-D induces transmural angiogenesis in porcine heart. Circulation, 2.3.2004, nro 109, s. 1029–1035. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  • Ylä-Herttuala, Seppo & Alitalo, Kari: Gene transfer as a tool to induce therapeutic vascular growth. Nature Medicine, kesäkuu 2003, 6. vsk, nro 9, s. 694–701. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  • Hedman, M et al.: Safety and feasibility of catheter-based local intracoronary vascular endothelial growth factor gene transfer in the prevention of postangioplasty and in-stent restenosis and in the treatment of chronic myocardial ischemia: phase II results of the Kuopio Angiogenesis Trial (KAT). Circulation, 3.6.2003, 21. vsk, nro 107, s. 2677–2683. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  • Rissanen, TT et al.: VEGF-D is the strongest angiogenic and lymphangiogenic effector among VEGFs delivered into skeletal muscle via adenoviruses. Circulation research, 30.5.2003, 10. vsk, nro 92, s. 1098–1106. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  • Laukkanen, MO et al.: Adenovirus-mediated extracellular superoxide dismutase gene therapy reduces neointima formation in balloon-denuded rabbit aorta. Circulation, 8.10.2002, 15. vsk, nro 106, s. 1999–2003. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  • Mäkinen, Taija et al.: Inhibition of lymphangiogenesis with resulting lymphedema in transgenic mice expressing soluble VEGF receptor-3. Nature Medicine, 2001, nro 7, s. 199–205. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  • Karpanen, Terhi et al.: Vascular Endothelial Growth Factor C Promotes Tumor Lymphangiogenesis and Intralymphatic Tumor Growth. Cancer Research, 1.3.2001, nro 61, s. 1786–1790. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  • Rutanen, Juha et al.: Clinical applications of vascular gene therapy. Current Cardiology Reports, 2001, 3. vsk, nro 1, s. 29–36. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  • Laukkanen, J et al.: Adenovirus-mediated gene transfer of a secreted form of human macrophage scavenger receptor inhibits modified low-density lipoprotein degradation and foam-cell formation in macrophages. Circulation, 14.3.2000, nro 101, s. 1091–1096. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  • Ylä-Herttuala, Seppo & Martin, John: Cardiovascular gene therapy. The Lancet, 15.1.2000, 355. vsk, nro 9199, s. 213–222. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Molecular Medicine: People Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 11.1.2020. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j Seppo Ylä-Herttualalle vuoden 2009 Matti Äyräpään palkinto 2.1.2009. Kuopion yliopisto. Arkistoitu 5.2.2009. Viitattu 3.1.2009.
  3. ↑ a b c Äyräpää-palkinto Seppo Ylä-Herttualalle Yle Uutiset. 2.1.2008. Viitattu 11.1.2020.
  4. ↑ a b c Tiihonen, Marita: Kuopion yliopistolle merkittävä tiedepalkinto Savon Sanomat. 30.4.2009. Arkistoitu 5.5.2009. Viitattu 2.5.2009.
  5. ↑ FSGT Suomen geeniterapiaseura. Arkistoitu 9.5.2008. Viitattu 28.9.2008.
  6. ↑ a b Alo, Aulikki: Seppo Ylä-Herttualalle geeniterapian tunnustus Savon Sanomat. 28.10.2010. Viitattu 28.10.2010. [vanhentunut linkki]
  7. ↑ ASGT News kesä 2008. American Society of Gene Therapy. Arkistoitu 26.8.2008. Viitattu 28.9.2008. (englanniksi)
  8. ↑ a b Curriculum vitae: Seppo Ylä-Herttuala (Arkistoitu sivu) Groep Biomedische Wetenschappen ku Leuven. Arkistoitu 23.10.2016. Viitattu 11.1.2020. (englanniksi)
  9. ↑ a b Seppo Ylä-Herttuala Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 23.9.2013. (englanniksi)
  10. ↑ Seppo Ylä-Herttuala 8.6.2010. Suomen Akatemia. Arkistoitu 28.9.2013. Viitattu 27.9.2013.
  11. ↑ Centres of Excellence in Research in 2002-2007 8.6.2010. Suomen Akatemia. Arkistoitu 2.10.2013. Viitattu 27.9.2013. (englanniksi)
  12. ↑ Junttila, Harri: Sigfrid Juseliuksen säätiö jakoi 15 miljoonaa Mediuutiset. 28.4.2010. Arkistoitu 30.4.2010. Viitattu 2.5.2010.
  13. ↑ Suuret apurahat Sigrid Juseliuksen säätiö. Arkistoitu 4.11.2013. Viitattu 27.9.2013.
  14. ↑ Stiftelsens storstipendiummottagare Sigrid Juseliuksen säätiö. Arkistoitu 20.10.2007. Viitattu 27.9.2013.
  15. ↑ a b Koskinen, Jerri: Ylä-Herttualan tutkimukseen 2,2 miljoonan euron apuraha Savon Sanomat. 18.1.2010. Arkistoitu 26.1.2010. Viitattu 18.1.2010.
  16. ↑ Kuopiolaistutkijat Laakso ja Ylä-Herttuala jatkavat akatemiaprofessoreina Yle Uutiset. 4.6.2013. Viitattu 11.1.2020.
  17. ↑ Tiihonen, Marita: Ylä-Herttualalle kunniaa. Savon Sanomat, 1.5.2009, s. 7.
  18. ↑ Malinen, Markku: Akatemiaprofessori Seppo Ylä-Herttualalle merkittävä geenitutkijan palkinto vasta toisena eurooppalaisena Yle Uutiset. 6.5.2016. Viitattu 11.1.2020.
  19. ↑ Ark Therapeutics Grp - Research Update: Ark to conduct pilot Phase III for Vitorto finalise SPA 25.10.2007. Ark Therapeutics Group. Arkistoitu 27.9.2013. Viitattu 14.12.2007. (englanniksi)
  20. ↑ Ylä-Herttuala myi Arkia. Savon Sanomat, 2.9.2009, s. 11.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Seppo_Ylä-Herttuala&oldid=21935905”