Humberto de Alencar Castelo Branco

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Humberto de Alencar Castelo Branco
Castelobranco.jpg
Brasilian 26. presidentti
15. huhtikuuta 1964 – 15. maaliskuuta 1967
Edeltäjä Pascoal Ranieri Mazzilli
Seuraaja Artur da Costa e Silva
Tiedot
Syntynyt 20. syyskuuta 1897
Fortaleza, Brasilia
Kuollut 18. heinäkuuta 1967 (ikä 69)
Fortaleza, Brasilia
Puoliso Argentina Vianna
Ammatti sotilas
Sotilaspalvelus
Puolustushaara maavoimat
Palveluvuodet 1921–1964
Sotilasarvo marsalkka
Taistelut ja sodat Toinen maailmansota:
Italian taistelut

Marsalkka Humberto de Alencar Castelo Branco, portugali ääntäminen: [ ũbɛʁtu dʒi alẽkaʁ kastɛlu bɾɐku] (20. syyskuuta 1897 – 18. heinäkuuta 1967) oli brasilialainen sotilasjohtaja ja poliitikko. Hän oli ensimmäinen viidestä kenraalista, jotka toimivat presidentteinä vuoden 1964 sotilasvallankaappauksen jälkeen.[1] Castelo Branco kuoli lento-onnettomuudessa heinäkuussa 1967, pian presidenttikautensa loputtua.

Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Castelo Branco liittyi armeijaan vuonna 1918. Hän opiskeli Escola Militar de Realengossa eli Rio de Janeiron sotilaskoulussa, ja vuonna 1921 hän liittyi 12. Jalkaväkirykmenttiin Belo Horizontessa. Vuonna 1927 hän palasi vanhaan oppilaitokseensa jalkaväen kouluttajaksi. Hänet ylennettiin kapteeniksi vuonna 1938.

Castelo Branco ylennettiin everstiluutnantiksi vuonna 1943. Toisen maailmansodan aikana hän oli eversti Brasilian tiedustelujoukoissa, ja taisteli Italiassa Saksaa vastaan. Hän toimi operatiivisena ylipäällikkönä ("chief de seção de operações") ja hänen sanotaan viettäneen 300 päivää sota-alueilla.

Myöhemmin Castelo Branco kirjoitti lukuisia akateemisia tutkimuksia ja tutkielmia sodankäynnistä. Hänet nimitettiin esikuntapäälliköksi vuonna 1963 ja reservin marsalkaksi vuonna 1964.

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Castelo Brancosta tuli yksi vuoden 1964 vallankaappauksen johtajista. Kaappaus kukisti Goulartin ja lakkautti Brasilian toisen tasavallan. 11. huhtikuuta kongressi valitsi hänet Goulartin virkakauden loppuosalle, ja hän vannoi virkavalan 15. huhtikuuta 1964.

Hänen seuraajansa presidenttinä oli Costa e Silva 15. maaliskuuta 1967.

Castelo Branco pyrki edistämään valtion puuttumista talouteen (esim. lakkauttamalla asetuksella valtion lippulaivan, Panair do Brasil). Castelo Brancon hallitus, toisin kuin edelliset vaaleilla valitut presidentit Juscelino Kubitschek, Jânio Quadros ja João Goulart, sai alusta asti vankkaa rahoitusta maailmanpankilta, Kansainväliseltä Valuuttarahastolta ja suuria investointeja monikansallisilta yhdysvaltalaisilta yrityksiltä, joiden silmissä Brasilian oikeistolainen sotilasdiktatuuri oli uusi, taloudellisesti vakaa länsimaiden liittolainen taistelussa kansainvälistä kommunismin läeviämistä vastaan latinalaisessa Amerikassa kylmän sodan aikana[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Castelo Branco Brazil - five centuries of change. Viitattu 19.8.2016.
  2. BRAZIL Toward Stability, Time Magazine, December 31, 1965
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Humberto de Alencar Castelo Branco