Mustapitkäjalka
| Mustapitkäjalka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Alalahko: | Kahlaajat Charadrii |
| Heimo: | Avosetit Recurvirostridae |
| Suku: | Pitkäjalat Himantopus |
| Laji: | novaezelandie |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Himantopus novaezelandiae |
|
| Katso myös | |
Mustapitkäjalka (Himantopus novaezelandiae) on äärimmäisen uhanalainen avosetin ja pitkäjalan sukuinen lintu. Maailman kanta on alle sata yksilöä; lajia pitää hengissä lintujen tarhaus.[1]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mustapitkäjalka kasvaa noin 40 senttimetriä pitkäksi ja aikuinen yksilö voi painaa noin 220 grammaa.[2] Nuorten yksilöiden höyhenpeite on valkomusta, mutta noin 18 kuukauden iässä höyhenpeite muuttuu täysin mustaksi. Mustapitkäjaloilla on pitkät, punaiset jalat.[3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mustapitkäjalka elää Uuden-Seelannin eteläsaarella. Sen harvinaistumiseen ovat vaikuttaneet ihmisen saarille tuomat lajit kuten kissa, rotta ja hilleri sekä sopivan elinalueen menetys muun muassa vesivoimaloiden rakentamisen ja maanviljelyn seurauksena.[3]
Pesiminen ja lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mustapitkäjalka saavuttaa lisääntymiskyvyn kahden–kolmen vuoden iässä. Linnut ovat yksiavioisia. Linnut saattavat lisääntyä myös lähisukuisen pitkäjalan kanssa, mikäli mustapitkäjalkapartneria ei ole saatavilla. Pesä rakennetaan vakaalle maalle joen, puron tai suon reunustoille. Parin naaras ja uros hautovat muniaan 25 päivän ajan, jonka jälkeen poikaset kuoriutuvat.[3] Vuonna 1981 elossa oli ainoastaan 23 yksilöä. Vuonna 2005 lukumäärä oli noussut 55 yksilöön suojelutoimien ansiosta,[3] ja vuonna 2016 noin 93 luonnossa elävään yksilöön.[4]
Lisääntymistä haittaa ja lajin lukumäärän kehitystä hidastaa poikasilla tavattava sairaus, joka vaikuttaa noin 10 prosenttiin poikasista, johtaen usein sairastuneen poikasen kuolemaan ennen 35 päivän ikää. Lisäksi lajin elintavat ja laajoille alueille ulottuvat elinalueiden muutokset estävät lajin tehokkaan suojelun yksittäisillä suojelualueilla, mikä johtaa korkeaan kuolleisuuteen luonnossa; noin 70 prosenttia nuorista yksilöistä kuolee ennen lisääntymisiän saavuttamista petoeläimien saaliina.[4]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mustapitkäjalka syö vedestä selkärangattomia, pieniä kaloja ja simpukoita.[2][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b BirdLife International: Himantopus novaezelandiae IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.5.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Kakï, the Black Stilt New Zealand Birds. Viitattu 11.3.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Department of Conservation doc.govt.nz. Viitattu 11.3.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Innovative technology to help endangered black stilts Department of Conservation. Viitattu 12.8.2016. (englanniksi)