Höyhenpeite

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuvan kolmella sinikardinaalilla on erilaiset höyhenpeitteet. Ylimpänä lisääntyvä uros, sen alla ei-lisääntyvä uros, jonka alla naaras.

Höyhenpeite (tai höyhenistö, höyhenpuku, höyhenys[1]) on lintujen ihoa peittävä kerros, joka koostuu höyhenistä. Höyhenpeitteen tehtävänä on suojata lintua, mahdollistaa lentäminen, toimia lämmöneristeenä sekä auttaa suojautumisessa ja viestinnässä.

Höyhenpeitteeseen kuuluu useita höyhentyyppejä. Kiinteähöydyllisiä höyheniä ovat ruumiinhöyhenet, pyrstösulat, siipisulat ja niiden peitinhöyhenet. Untuvia ja sukasia ovat höyhenet, joiden höytyrakenne on löyhä tai kehittymätön.[2]

Lintujen peitinhöyhenet ovat pingviinejä lukuun ottamatta kiinni ainoastaan tietyissä, enimmäkseen ruumiin pituussuuntaisissa höyhenaloissa, joita höyhenettömät alat erottavat toisistaan. Myös esimerkiksi aikuisilla strutseilla, kasuaareilla ja kiiveillä höyheniä on tasaisesti ympäri ruumista mutta nuorina vain tietyissä kohdissa.[3] Haudonnan aikana naaraan hormonitoiminta saa sen vatsaan muodostumaan paljaan hautomalaikun. Sen ansiosta linnun lämpöenergia johtuu ihon ja pintaverisuonten kautta tehokkaasti muniin.[4]

Höyhenpeite suojaa linnun ihoa ja sisäelimiä. Ruumiin höyhenpeite säilyttää ja säätelee ruumiinlämpöä sekä antaa linnulle joustavan aerodynaamisen muodon. Siipien ja pyrstön sulat mahdollistavat lentämisen.[5] Höyhenpeitteen väritys muodostaa linnulle usein suojavärin saalistajia vastaan. Joskus väritys palvelee myös lintujen parittelussa tai muussa visuaalisessa viestinnässä.[6]

Linnun höyhenpeite uusiutuu säännöllisesti sulkasadoissa, jolloin kaikki vanhat höyhenet putoavat vaiheittain ja uudet kasvavat tilalle. Sulkasato on yleensä syksyllä, mutta se voi tapahtua kolmekin kertaa vuodessa. Koiraille voi soidinajaksi kasvaa erityisen komeat höyhenkoristeet.[3]

Linnut hoitavat höyhenpeitettään yleisimmin sukimalla, eli ne puhdistavat, järjestelevät ja rasvaavat höyheniään nokkansa avulla. Linnut voivat myös ottaa vesi-, tomu- tai hiekkakylpyjä höyheniään puhdistaakseen. Varpuslinnut joskus muurahoivat eli puhdistavat höyhenpeitettään muurahaishapon avulla.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pekkarinen, Antti & Vuolanto, Seppo & Taarna, Jorma (toim.): Uusi suuri eläinkirja II. (italialainen alkuteos Natura Viva). WSOY, 1974. ISBN 951-0-03732-X.
  • Södersved, Jan (päätoim.): Luonnossa: Linnut 1. Weilin+Göös, 2007. ISBN 978-951-0-31883-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirjan verkkoversio: höyhenpeite. (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja, 35.) Kotimaisten kielten keskus. ISSN 2323-3370.
  2. Luonnossa: Linnut 1, 2007, s. 150.
  3. a b Uusi suuri eläinkirja, toinen osa, 1974, s. 102–104.
  4. Luonnossa: Linnut 1, 2007, s. 149.
  5. Luonnossa: Linnut 1, 2007, s. 154.
  6. Mistä lintu saa monenkirjavat värinsä? Tieteen Kuvalehti. 09.04.2010. Viitattu 9.2.2016.
  7. Luonnossa: Linnut 1, 2007, s. 160–161.