Hertsegovina

Hertsegovina (serbokroaatiksi Hercegovina)^[1] on historiallinen ja maantieteellinen alue Bosnia ja Hertsegovinan eteläosassa. Alueen erottelu Hertsegovinana on saanut alkunsa keskiaikaisen Bosnian kuningaskunnan kaudella. Bosnialainen ylimystön jäsen Stjepan Vukčić Kosača otti vuonna 1448 tittelin "Herceg" (herttua) ja hänen hallitsemansa maat tulivat tunnetuksi "Hertsegin maana" eli Hertsegovina. Myöhemmin tätä nimeä käyttivät alueesta hallinnollisissa yhteyksissä esimerkiksi osmanit ja se jäi käyttöön myöhemmin.

Maantiede ja väestö

Hertsegovinana käsitetty alue sijaitsee Bosnia ja Hertsegovinan kaakkoisosassa ja sillä on kokoa noin 10 000 km², eli noin viidesosa koko maasta. Alue rajautuu idässä Montenegroon ja etelä-lounaissuunnassa Kroatiaan. Hertsegovinaan kuuluu kapea yhteys merelle Neumissa. Muusta Bosniasta Hertsegovinaa erottaa Karpaattien altaalta noin 2 000 metrin korkeuksiin kohoavat vuoret. Valtaosa seudusta on karua kalkkikiveä ja se tunnetaan karstimaistaan. Maanviljely on mahdollista pienillä alueilla vuorten välissä. Neretvajoen laakso muodostaa pääväylän Hertsegovinasta muualle Bosniaan pohjoisessa, sekä Kroatian läpi Adrianmerelle. Neretvan lisäksi karstimaiden läpi virtaa lukuisia pieniä maanalaisia jokia. Mostar on Hertsegovinan kulttuurinen ja taloudellinen keskus.^[2]

Hertsegovinan länsiosissa asuu lähinnä kroaateja. Itäosissa väestö on sekoittuneempaa, mutta enemmistön ovat muodostaneet serbit ja bosniakit.^[2]

Historia

Hertsegovinan alueen poliittinen autonomia juontaa juurensa keskiaikaiseen Bosnian kuningaskuntaan. Ennen käsitettä Hertsegovinasta nykyisen alueen kaakkoisosat tunnettiin nimellä Zahumlje tai Hum. Bosnian ensimmäisen kuningas Tvrtko I (1353–1391) alainen Kosača-ylimystösuvun jäsen Vlatko Vuković voitti taistelun turkkilaisia vastaan Bilećassa vuonna 1388. Palkintona voitosta Vlatko sai maita alueelta nykyisen Hertsegovinan itäosista Zahumljessa, sekä osissa nykyistä Montenegroa ja Serbiaa. Vlatkon perijä Sandalj Hranić (1392–1435) levitti suvun maita edelleen voittaen Sankovićien suun vuonna 1404. Sandaljin maat levittäytyivät alueella Limjoelta nykyisen Sandžakiin idässä, Cetinajoelle lännessä, Ramajoelle pohjoisessa ja Kotorin kaupunkiin etelässä. Sandaljista tuli Bosnian vaikutusvaltaisin maaherra suuriruhtinas Hrvoje Vukčić Hrvatinićin kuoltua vuonna 1416.^[2]

Sandaljilla ei ollut miespuolisia jälkeläisiä ja hänet peri sukulaispoika Stjepan Vukčić (1435–1466). Stjepan laajensi edelleen hallitsemiaan maita, mutta pyrki myös itsenäistymään Bosniasta. Vuonna 1448 hän joko sai Saksan keisarilta tai antoi itselleen tittelin "Herceg" (saksalaisesta tittelistä Herzog eli herttua). Hänen hallitsemansa alue oli näin Hertsegovina eli Herzegin maa.^[2]

Historiallisissa lähteissä nimi Hertsegovina mainitaan maantieteellisenä alueena ensimmäisen kerran bosnialaisen osmaneja palvelleen kenraali Isa Bey Ishakovićin kirjeessä vuodelta 1454 tai 1455. Alue vastusti turkkilaisten eli osmanien laajentumispyrkimyksiä noin 20 vuotta varsinaisen Bosnian kuningaskunnan luhistumisen jälkeen. Stjepan Vukčić kuoli vuonna 1466 ja hänen maidensa viimeinen vapaa tukikohta Herceg Novi kukistui turkkilaisille vuonna 1482. Osmanien uusi hallinto alkoi käyttää nimeä Hertsegovina hallinnollisissa nimissä. Vuonna 1470 perustettiin Hertsegovinan sancak.Vuosien 1833 ja 1866 välillä Hertsegovina oli myös oma provinsinssa (eyalet). Termi ja Bosniaan tehty ero jäi elämään ja se näkyy edelleen esimerkiksi kaksiosaisessa valtionnimessä Bosnia ja Hertsegovina.^[2]

Lähteet

↑ Ulla Onkamo (toim.), Kerkko Hakulinen, Sirkka Paikkala: Hertsegovina Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 58. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 25.7.2025.
↑ ^a ^b ^c ^d ^e Ante Čuvalo: Historical Dictionary of Bosnia and Herzegovina, s. lxx-lxxi, 101-105. (2. painos) The Scarecrow Press, 2007. ISBN 978-0-8108-5084-2 (englanniksi)

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hertsegovina Wikimedia Commonsissa

[1] Ulla Onkamo (toim.), Kerkko Hakulinen, Sirkka Paikkala: Hertsegovina Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 58. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 25.7.2025.

[hdic-2] Ante Čuvalo: Historical Dictionary of Bosnia and Herzegovina, s. lxx-lxxi, 101-105. (2. painos) The Scarecrow Press, 2007. ISBN 978-0-8108-5084-2 (englanniksi)

[1]

[2]