Henri Poincaré

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Henri Poincaré
Henri Poincare.jpg
Syntynyt 29. huhtikuuta 1854
Nancy, Ranska
Kuollut 17. heinäkuuta 1912 (58 vuotta)
Pariisi, Ranska
Asuinpaikka Ranskan lippu Ranska
Kansallisuus Ranskan lippu ranskalainen
Tutkimusala matematiikka ja fysiikka
Instituutti Corps des Mines
Caenin yliopisto
Pariisin yliopisto (Sorbonne; FT 1879)
Bureau des Longitudes
Tutkinnot École Polytechnique
École des Mines
Väitöstyön ohjaaja Charles Hermite
Oppilaat Louis Bachelier
Dimitrie Pompeiu
Tunnetuimmat työt Poincarén konjektuuri
Topologia
Erikoinen suhteellisuusteoria
Tunnustukset Matteucci-mitali (1905)
Allekirjoitus Allekirjoitus

Jules Henri Poincaré (29. huhtikuuta 1854 Nancy17. heinäkuuta 1912 Pariisi) oli ranskalainen matemaatikko, teoreettinen fyysikko ja tieteenfilosofi.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poincaré syntyi Nancyssä vuonna 1854. Hänen vanhempansa olivat Léon Poincaré ja Eugénie Launois. Esikoispojan syntymän aikaan isä oli 26-vuotias ja äiti 24-vuotias.[1] Isä oli Nancyssa yliopiston lääketieteen professori, ja hänen veljensä Antoine Poincarén vanhin poika, siis Henri Poincarén serkku, oli kolmannen tasavallan presidentti ja viidesti Ranskan pääministerinä toiminut Raymond Poincaré.[1] Lucien Poincaré oli myös Poincarén serkku Antoinen kautta.[1]

Poincaré opiskeli École Polytechniquessa aikoen aluksi kaivosinsinööriksi, mutta päätyi ammattimatemaatikoksi. Väitöskirja ilmestyi 1878. Se käsitteli differentiaaliyhtälöiden yleistä teoriaa. Poincarésta tuli Caenin yliopiston matematiikan professori vuonna 1879 ja Pariisin yliopiston matemaattisen fysiikan professori 1886. Ranskan tiedeakatemian esimieheksi Poincaré nimitettiin 1906.

Poincaré on haudattu Pariisiin Montparnassen hautausmaalle.

Tutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poincarén tutkimustyö oli laaja-alaista. Hän oli myös topologian uranuurtaja ja lukuteorian edistäjä. Taivaanmekaniikkaan liittyen hän tutki niin sanottua kolmen kappaleen ongelmaa, jopa yleisessä muodossa n:n kappaleen ongelmana, mutta tämän kysymyksen yleinen ratkaisu lienee todistettu mahdottomaksi. Selvennys: kahden kappaleen tapauksessa kummankaan liike-energia ei koskaan tule niin suureksi, että se saavuttaisi pakonopeuden (systeemistä, massakeskipisteestä), kolmen kappaleen tapauksessa näin tapahtuu harvoin ja useamman kappaleen tapauksessa joskus nopeastikin, sillä liikeyhtälöiden ratkaisuun tulee välttämättä kahdessa jälkimmäisessä tapauksessa ääretön.

Poincaré myös kehitti Poincarén otaksuman, jonka todistaminen oli matemaatikoille erityisen vaikeaa koko vuosisadan. Vasta vuonna 2002 Grigori Perelman todisti sen oikeaksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c O'Connor, J. J. & Robertson, E. F.: Jules Henri Poincaré The MacTutor History of Mathematics archive. Viitattu 9.1.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heinzmann, Gerhard & Stump, David: Henri Poincaré The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)