Henri Ghéon

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Henri Ghéon by Jean Veber

Henri Ghéon (oik. Henri Vangeon, 15. maaliskuuta 1875 Bray-sur-Seine13. kesäkuuta 1944 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, runoilija, näytelmäkirjailija ja kriitikko. Koulutukseltaan hän oli lääkäri.

Hartaan katolisen äidin poika Henri Ghéon hylkäsi oman uskonsa lukioiässä ja korvasi sen puolipakanallisella uskolla kauneuteen ja taiteisiin. Kirjallisuuden lisäksi Gheón harrasti musiikkia ja maalaamista.

Vuonna 1893 Ghéon muutti Pariisiin opiskelemaan lääketiedettä. Samoihin aikoihin hän alkoi kirjoittaa runoja ystäviensä Francis Jammes’in ja Stéphane Mallarmén innoittamana. Vuonna 1887 hän tapasi André Giden, josta tuli hänen mentorinsa ja seksuaalinen seikkailukumppani pariksikymmeneksi vuodeksi.[1] Ghėonin luonnostelema homoseksuaalisuutta puolustava teksti La Vie secrète de Guillaume Arnoult oli innoituksena Giden romaaniin Corydon (1920). Vuonna 1909 Ghéon ja Gide olivat mukana perustamassa kirjallisuuslehteä Nouvelle Revue Française.

Ensimmäisessä maailmansodassa Ghéon palveli sotilaslääkärinä ja löysi uudelleen katolisen uskonsa. Sodan jälkeen hän perusti amatööriteatteriryhmän Compagnons de Notre Dame, jolle hän kirjoitti noin 60 näytelmää, yleensä pohjautuen raamatunkertomuksiin ja keskiaikaisiin mysteerinäytelmiin. Ryhmä kiersi esiintymässä Euroopan ranskankielisissä maissa, ja Ghéon sai tästä hyvästä Ranskan akatemian palkinnon. Hän kirjoitti myös uskonnollisia runoja, pyhimyselämäkertoja ja romaaneja. Niistä merkittävin on kolmiosainen Les Jeux de l’enfer et du ciel, joka kertoo Arsin kirkkoherrasta Jean Vianneystä.[2]

Ghéon kuoli syöpään pariisilaisessa sairaalassa viikon päästä liittoutuneiden Normandien maihinnoususta ja viimeiseksi jääneen näytelmänsä Saint Gilles kantaesityksestä.

Vuonna 2008 kirjailija ja filosofi Fabrice Hadjadj arvioi Catherine Boschian-Campanerin kirjoittamaa Ghéonin elämäkertaa Le Figaro -sanomalehdessä. Hän rinnasti Ghéonin tyyliä romaanikirjailijana Charles Dickensiin ja piti hänen näytelmiään Jean Anouilhin ja Jean Giraudoux’n teosten veroisina.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. White, Edmund: Arts and Letters, sivu 70. Cleis Press 2006. Viitattu 14.11.2014.
  2. Berti, Isä Paolo: Pyhä Jean Marie Vianney, pappi, Arsin kirkkoherra (Arkistoitu – Internet Archive), Pyhän Olavin Seurakunta. Viitattu 14.11.2014.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Boschian-Campaner, Catherine: Henri Ghéon, camarade de Gide: Biographie d'un homme de désirs, Presses de la Renaissance, 2008.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Henri Ghéon