Jean Giraudoux
Hippolyte Jean Giraudoux [ʒiʁodu] (29. lokakuuta 1882 Bellac, Haute-Vienne, Ranska – 31. tammikuuta 1944 Pariisi, Ranska)[1] oli ranskalainen kirjailija ja diplomaatti. Hän kuuluu Ranskan maailmansotien välisen ajan tärkeimpiin näytelmäkirjailijoihin ja esseisteihin.[2][3]
Giraudoux syntyi Bellacissa Haute-Viennen departementissa, jossa hänen isänsä Léger Giraudoux toimi Ranskan liikenneministeriön palveluksessa. Oppikoulun jälkeen Giraudoux matkusteli vuosia ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja, usein jalkapatikassa, ja opetti Harvardin yliopistossa 1906–1907.[2] Hän astui ulkoministeriön palvelukseen 1911[3]. Ensimmäisessä maailmansodassa hänestä tuli ensimmäinen kirjailija, jolle myönnettiin Kunnialegioonan jäsenyyslähde?. Hän oli tiedotusministeri 1939–1940[3].
Valtaosa Giraudoux’n tuotannosta syntyi maailmansotien välisenä aikana. Hän saavutti alkuun menestystä romaaneillaan Siegfried et le Limousin (1922) ja L’Églantine (1927). Kansainvälisen maineensa Giraudoux saavutti näytelmillään erityisesti englanninkielisissä maissa, joissa hänen teostensa näyttämösovitukset saivat useita palkintoja.lähde?
Giraudoux oli tuomariston jäsen vuosina 1919–1954 jaettaessa Prix Blumenthal -palkintoja kuvataiteilijoille, kirjailijoille ja muusikoille.lähde?
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomennetut näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Elektra (Electre), suom. Kari Salosaari, Helsinki: Suomen Teatteriliitto 1962 (näytelmämoniste)
- Lisäys kapteeni Cookin Tahitinmatkaan, myös: Liite kapteeni Cookin Tahitin-matkaan (Supplément au voyage de Cook), suom. ja sov. Marja Rankkala, Helsinki: Yleisradio, 1966?
- Korkea veisu (Cantique des cantiques), suom. Leena Puputti-Uomala, Helsinki: Yleisradio 1969
- Hupsu kreivitär, myös Hullu kreivitär (La folle de Chaillot), suom. Esko Elstelä, Helsinki: [Suomen Teatteriliitto 1981 (näytelmämoniste) – Helsinki: Suomen Kansallisteatteri 1981.
- Bellacin Apollo (L'Apollon de Bellac), suom. Marja Rankkala, Helsinki: Suomen Teatteriliitto [i.a.] (näytelmämoniste)
- Intermezzo (Intermezzo), suom. Katri Ingman, Helsinki: Suomen Teatteriliitto [i.a.] (näytelmämoniste)
- Amphitryon 38 (Amphitryon 38), suom. Elli Tompuri, Helsinki: Suomen Teatteriliitto [i.a.] (näytelmämoniste)
- Troijan sota ei syty[3]
- Enkelin kiusaus[3]
Romaanit ja novellit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Provinciales, 1909
- L’École des indifférents, 1911
- Lectures pour une ombre, 1917
- Simon le Pathétique, 1918
- L’Adieu à la guerre, 1919
- Elpénor, 1919
- Amica America, 1919
- Adorable Clio, 1920
- Suzanne et le Pacifique, 1921
- Siegfried et le Limousin, 1922
- Juliette au pays des hommes, 1924
- Bella, 1926
- Églantine, 1927
- Aventures de Jérôme Bardini, 1930
- La France sentimentale, 1932
- Combat avec l’ange, 1934
- Choix des élues, 1939
- La Menteuse, julkaistu postuumisti 1958
Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Siegfried, 1928
- Amphitryon 38, 1929
- Judith, 1931
- Intermezzo, 1933
- Tessa, la nymphe au cœur fidèle, 1934
- La guerre de Troie n’aura pas lieu, 1935
- Supplément au voyage de Cook, 1935
- L’Impromptu de Paris, 1937
- Électre, 1937
- Cantique des cantiques, 1938
- Ondine, 1939
- L’Apollon de Bellac, 1942, suom. Bellacin Apollo[4]
- Sodome et Gomorrhe, 1943
- La Folle de Chaillot, 1945, suom. Hupsu kreivitär[5]
- Pour Lucrèce, 1953, suom. Enkelin kiusaus[6]
- Les Gracques, keskeneräinen, julkaistu 1958
- Les Siamoises, julkaistu postuumisti 1982
Elokuvakäsikirjoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- La Duchesse de Langeais 1942, ohjaus Jacques de Baroncelli, Honoré de Balzacin romaanista)
- Synnin enkelit 1943, ohjaus Robert Bresson, käsikirjoitus Bressonin ja Raymond Léopold Bruckbergerin kanssa)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jean Giraudoux, Encyclopedia Britannica. Viitattu 10.11.2014.
- ↑ a b Giraudoux, Jean (Arkistoitu – Internet Archive), Doollee.com. Viitattu 10.11.2014.
- ↑ a b c d e Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Giraudoux, Jean”, Otavan kirjallisuustieto, s. 243. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- ↑ Bellacin Apollo Elonet.
- ↑ Hupsu kreivi käy öljysotaa (Arkistoitu – Internet Archive), Hämeen Sanomat 25.9.2010. Viitattu 10.11.2014.
- ↑ Enkelin kiusaus, Ilona-esitystietokanta, Teatterin tiedotuskeskus, viitattu 15.12.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jean Giraudoux Wikimedia Commonsissa
- Jean Giraudoux Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
