Sinisuusimppu
| Sinisuusimppu | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Simppukalat Scorpaeniformes |
| Heimo: | Korusimput Sebastidae |
| Alaheimo: | Sebastinae |
| Suku: | Helicolenus |
| Laji: | dactylopterus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Helicolenus dactylopterus |
|
| Synonyymit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
Sinisuusimppu (Helicolenus dactylopterus) on korusimppujen (Sebastidae) heimoon kuuluva merivesissä elävä kalalaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinisuusimpun tavallinen pituus on 25 senttimetrin luokkaa. Se voi kasvaa maksimissaan 50 senttimetrin mittaiseksi. Lajin maksimipaino on 1,6 kilogrammaa.[2] Väritykseltään se on yleensä punainen tai oranssi. Sen pää on suhteessa suuri. Kidus- ja suuontelo ovat sinisiä. Lajin selkäevän etu- ja takaosa ovat kasvaneet yhteen. Etuosassa on 11–13 piikkiruotoa ja takaosassa 10–14 haarautunutta nivelruotoa. Peräevässä on kolme piikkiruotoa ja viisi haarautunutta nivelruotoa.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinisuusimppua tavataan Atlantin valtameren itäosassa Norjasta ja Islannista aina Etelä-Afrikkaan asti sekä Kanariansaarilla, Välimerellä, Azoreilla ja Madeiralla. Atlantin länsiosissa se on levinnyt alueella Nova Scotiasta etelään Venezuelaan asti. Lajia tavataan yleensä pehmeillä pohjilla 150–600 metrin syvyydessä vedenpinnasta, mutta toisinaan sitä havaitaan matalammalta tai jppa kilometrin syvyydessä.[3]
Ravinto ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinisuusimpun ravintoa ovat pääosin pienet eläimet kuten kymmenjalkaiset, pienet kalat, mustekalat ja välillä se syö myös monisukasmatoja, piikkinahkaisia tai meduusoja. Naaras saavuttaa sukukypsyyden yleensä noin 21 ja koiras noin 26 senttimetrin mittaisena.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Nunoo, F., Bannermann, P., Russell, B. & Poss, S.: Helicolenus dactylopterus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.5.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Helicolenus dactylopterus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 2.5.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Varjo, Markku & Lehtonen, Hannu: Suomen ja pohjolan kalat, s. 344–345. Readme, 2017. ISBN 9789523213722. (suomeksi)