Heino Helenius
Heino Henrik Helenius (1896 Pyhäjärvi Ul – 1970 Argentiina)[1] oli suomalainen kommunisti, joka 1930-luvun alussa toimi maanalaisen SKP:n organisaattorina Helsingissä. Myöhemmin Helenius osallistui vapaaehtoisena Espanjan sisällissotaan ja vietti viimeiset vuotensa Etelä-Amerikassa.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uudenmaan läänin Pyhäjärvellä syntynyt Helenius lähti siirtolaiseksi Pohjois-Amerikkaan vuonna 1913. Aluksi hän asui Kanadan Port Arthurissa ja muutti myöhemmin Yhdysvaltoihin. Saatuaan Yhdysvaltain kansalaisuuden Helenius liittyi armeijaan vuonna 1917 palvellen ensimmäisessä maailmansodassa kersanttina Ranskassa. Vuonna 1926 Helenius muutti Neuvosto-Karjalaan, josta hän 1931 palasi salaa Suomeen.[1][2]
Parturina työskennellyt Helenius oli mukana kielletyn SKP:n maanalaisessa toiminnassa vaikuttaen puolueen kaupunkikomitean pääorganisaattorina Helsingissä.[3] Hänet pidätettiin keväällä 1931 ja tuomittiin syyskuussa 5 vuoden kuritushuonerangaistukseen valtiopetoksesta.[4] Etsivän keskuspoliisin mukaan Helenius oli Kullervo Mannerin ”kapsäkkijutun” yhteydessä poliisin haltuun joutuneissa SKP:n salaisissa papereissa mainittu ”Amerikan poika". Heleniuksen väitettiin osallistuneen Heidelbergissä vuonna 1929 järjestettyyn Kominternin kongressiin ja opiskelleen Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopistossa.[2][5] Helenius kielsi väitteet ja myönsi ainoastaan olleensa SKP:n rivijäsen. Hän piti myös syytettä valtiopetoksesta mahdottomana, koska ei ollut Suomen kansalainen.[6]
Helenius kärsi tuomiotaan Tammisaaren pakkotyölaitoksessa, jossa hän osallistui kesällä 1933 järjestettyyn nälkälakkoon. Heleniuksen katsottiin olleen yksi sen johtajista, joka yhdeksän muun nälkälakkolaisen kanssa siirrettiin eristyksiin Turun lääninvankilaan.[7] Vapauduttuaan Helenius lähti syyskuussa 1937 vapaaehtoisena Espanjan sisällissotaan, jossa hän toimi kansainvälisten prikaatien Mackenzie-Papineau-pataljoonan poliittisena komissaarina. Kotiuttamisen jälkeen Helenius oleskeli jonkin aikaa Ranskassa ja lähti merille, kunnes hänet internoitiin Saksaan vuonna 1939. Helenius palasi Suomeen 1947 ja muutti myöhemmin Argentiinaan, jossa hän kuoli vuonna 1970.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Juusela, Jyrki: Suomalaiset Espanjan sisällissodassa, s. 416. Jyväskylä: Atena, 2003. ISBN 978-951-79632-4-4.
- ↑ a b Kuusi kommunistia koolla ”muuten vain”. Satakunnan Kansa, 22.7.1931, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 20.10.2021.
- ↑ Kommunistien aluekomitea pidätetty Helsingissä. Aamulehti, 9.9.1931, s. 1, 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 20.10.2021.
- ↑ Kommunisteja tuomittu. Turun Sanomat, 3.9.1931, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 20.10.2021.
- ↑ ”Amerikan pojan” y.m. juttu eilen jatkokäsittelyssä. Uusi Aura, 4.8.1931, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 20.10.2021.
- ↑ ”Amerikan pojasta” ja vähän muustakin. Uusi Aura, 22.7.1931, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 20.10.2021.
- ↑ Väre, Niilo ; Väre, Toivi (toim.): Meitä murtaneet ei piiskurit, s. 138–139. Helsinki ; Porvoo ; Juva: WSOY, 1990. ISBN 951-01632-2-8.