Heikki Orvola
Heikki Lauri Kalevi Orvola (s. 29. marraskuuta 1943 Helsinki)[1] on palkittu suomalainen muotoilija sekä lasi- ja tekstiilitaiteilija.
Tausta ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oulussa lapsuutensa elänyt Heikki Orvola aloitti opinnot Taideteollisuusoppilaitoksen keramiikkataiteen osastolla vuonna 1963. Opintojensa aikana vuonna 1966 Orvola palkittiin Faenzan 1. palkinnolla oppilastöiden sarjassa. Heikki Orvola valmistui vuonna 1968 ja samana vuonna Kaj Franck kutsui hänet Nuutajärven lasitehtaalle suunnittelijaksi.[2]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lasi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heikki Orvola on työskennellyt suunnittelijana ja taiteilijana vuosikymmenten ajan. Lasi, keramiikka, tekstiili, valurauta ja emali ovat hänelle tunnusomaisia materiaaleja. Hän on suunnitellut esineitä mm. Alessille, Arabialle, Iittalalle ja Marimekolle.
Orvola aloitti merkittävän työuransa lasin parissa ja työskenteli Nuutajärven lasitehtaalla vuosina 1968–1983. Orvola suunnitteli niin sarjatuotannon esineitä kuin uniikkilasia. Orvolan suunnittelupöydältä ovat peräisin mm. Helmi-, Herttua-, Miranda- ja Aurora-lasistot sekä Kivi-tuikku.
Taidelasin puolella esineistö koostuu maljoista, vadeista, maljakoista ja lasiveistoksista. Vuonna 1976 Orvola vieraili Pilchuck Glass Workshopissa Yhdysvalloissa. Työskentelyjakson vaikutteita voi nähdä hänen taidelasiesineidensä tekniikoissa ja materiaalivalinoissa. Orvolan Pro Arte -lasikokoelmissa vallitsee hienostunut filigraanitekniikka. Heikki Orvola on työskennellyt myös muranolaisen mestarin Lino Tagliapietran kanssa sekä luonut taidelasia Milanossa sijaitsevaan Museo Bagatti Valsecchiin. [3]
Keramiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosina 1987–1993 Heikki Orvola työskenteli Arabian muotoilijana Helsingissä. Hän erikoistui astiastojen suunnitteluun ja hänen käsialaansa ovat mm. Moreeni, Illusia (koriste Fujiwo Ishimoto), Lumi, 24h ja Taika (koriste Klaus Haapaniemi). Orvola on suunnitellut myös lukuisia edustusastiastoja, kuten Valtioneuvoston edustustastiastot Festum ja Finlandia vuonna 1998 sekä Fennica vuonna 2009.
Heikki Orvola on Arabian Taideosastoyhdistys ry:n perustajajäsen.[2]
Tekstiili[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lasin ja keramiikan ohella Orvola on tehnyt mittavan uran tekstiilin parissa. Hän suunnitteli Marimekon painokankaita freelancerina vuosina 1985–1995. Koruompeleet hän aloitti jo 1960-luvulla voidakseen säilyttää kosketuksen materiaaliin toimiessaan Nuutajärven lasitehtaalla vain suunnittelijana, jonka teoksia lasinpuhaltajat toteuttivat.
Mittava kokonaisuus näistä taideteoksista sekä lasi- ja keramiikkateoksista ja sarjatuotannon esineistä oli esillä Heikki Orvolan laajassa yksityisnäyttelyssä Suomen lasimuseossa Riihimäellä vuonna 2022.[2]
Palkinnot ja kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heikki Orvola on palkittu Pro Finlandia -mitalilla 1984, Design Plus -palkinnolla ja Formland -muotoilupalkinnolla 1997, Kaj Franck -muotoilupalkinnolla 1998 sekä iF Design Awardilla 2003. Vuonna 2005 Orvola kutsuttiin Musée des Arts Décoratifsin kunniajäseneksi Pariisissa. Professorin arvonimen Orvola vastaanotti vuonna 2002.
Orvolan teoksia on mm. seuraavien museoiden kokoelmissa: Museum of Modern Art ja Corning Museum of Glass New Yorkissa, Seattle Art Museum Seattlessa, Museo Internazionale delle Ceramiche Faenzassa, Powerhouse Museum Sydneyssä, Victoria and Albert Museum Lontoossa, Stedelijk Museum Amsterdamissa sekä Musée de l’Impression sur Etoffes de Mulhouse ja Musée des Arts Décoratifs Ranskassa.
Orvolan puoliso oli kirjailija ja sisustusarkkitehti Mirja Orvola.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Taskinen, Rita: Suomalainen Design From Finland, Kuka kukin on, Who’s Who in Finnish Design. Helsinki: Ornamo, 1992. ISBN 952-9748-04-3.
- ↑ a b c Laurén, Uta & Häyry, Mari toim.: Heikki Orvola, Materiaalien virtuoosi. Suomen lasimuseo, 2022.
- ↑ a b Laurén, Uta & Häyry, Mari toim.: Heikki Orvola, Materiaalien virtuoosi. Suomen lasimuseo, 2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Heikki Orvolan suunnittelemia lasiesineitä: Designlasi.com (Arkistoitu – Internet Archive)
|