Heatmiser

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Heatmiser
(19911996)
Tiedot
Tyylilaji: indierock, post-grunge, post-hardcore
Kotipaikka: Portland, Oregon, Yhdysvallat
Jäsenet
Elliott Smith(1991-1996)
Neil Gust (1991-1996)
Tony Lash (1991-1996)
Brandt Peterson (1991-1994)
Sam Coomes (1994-1996)
John Moen (1996)

Heatmiser oli vuosina 1991-1996 toiminut yhdysvaltalainen indierock-yhtye. Yhtyeen perustivat Hampshiren yliopistossa tutustuneet Elliott Smith ja Neil Gust. Heatmiser julkaisi uransa aikana kolme albumia, kaksi EP:tä ja kolme singleä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opiskeluaikoinaan Elliott Smith ja Neil Gust esiintyivät yhdessä klubeilla esittäen omien sävellystensä lisäksi Ringo Starrin ja Elvis Costellon kappaleita. Valmistuttuaan Hampshiren yliopistosta, he muuttivat Portlandiin, Oregonin osavaltioon, ja yhtyeeseen liittyivät Gustin vanha bändikaveri, rumpali Tony Lash ja basisti Brandt Peterson. Smith ja Gust molemmat sekä soittivat kitaraa että lauloivat.

Heatmiser soitti ensimmäisen keikkansa ystävänpäivänä 1992. Yhtyeen ensimmäisen albumin Dead Air julkaisi Frontier Records -levy-yhtiö seuraavana vuonna. Myöhemmin suuremman yleisön tietoisuuteen sooloartistina noussut Smith on kuvaillut laulusuoritustaan albumilla noloksi.

Vuonna 1994 Heatmiser julkaisi EP:n nimeltään Yellow no. 5, ja toisen pitkäsoittonsa, Cop and Speeder. Julkaisujen jälkeen basisti Brandt Peterson päätti jättää yhtyeen, ja tilalle otettiin nykyään Quasi -yhtyeessä vaikuttava Sam Coomes. Samoihin aikoihin Elliott Smith julkaisi myös ensimmäisen sooloalbuminsa, Roman Candle. Sen, ja seuraavana vuonna julkaistun Elliott Smith -nimisen sooloalbumin menestys loi jännitteitä Yhtyeeseen, etenkin kappaleiden kirjoittamisesta vastaavien Smithin ja Neil Gustin, välille. Smith on sanonut tunteneensa itsensä viimeisinä Heatmiser-aikoinaan ”näyttelijäksi, näyttelemässä roolia josta en edes pidä”.

Heatmiser julkaisi vielä vuonna 1996 Mic City Sons -nimisen albumin, jonka nauhoittamisen jälkeen rumpali Tony Lash jätti yhtyeen. Hänen paikkansa otti hetkellisesti The Decemberists-yhtyeestä myöhemmin tunnettu John Moen.

Heatmiserin jälkeen Elliott Smith julkaisi useita kriitikoiden ylistämiä soololevyjä, ennen kuolemaansa 21. lokakuuta 2003. Neil Gust perusti bändin nimeltä No. 2 ja Sam Coomes keskittyi Quasi-yhtyeeseensä.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dead Air 1993
  • Cop and Speeder 1994
  • Mic City Sons 1996

EP:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Music of Heatmiser 1992
  • Yellow no. 5 1994

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Stray 1993
  • Sleeping Pill 1994
  • Everybody Has It 1996

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]